Viime keväänä tunnustin tosi peloissani mun parhaalle ystävälle, että oon ollut jo pari vuotta ollu ihastunu siihen. (ja että voisin muutenki tykätä myös tytöistä) Ella sanoi sillon että asia on ok. Mua tunnustaminen helpotti hirveesti, koska olin ollu kauan masentunu ja ahdistunu, tää oli varmaan ollu siellä taustasyynä. Olin purkanu ellalle niitä tunteita, mut toi viimeinki vapautti mut. Pari viikkoa elämä oli ihanaa:)
Mutta sitten… Ella on alkanut kovaan ääneen selittää kuinka homot ja lesbot on inhottavia. Kun meillä oli joskus koulun seinillä esim. homomyönteisiä julisteita, ella yökkäili ja kiljui, että menee puhumaan reksille, noi loukkaa hänen uskontoaan.
Ella on helluntailainen, ja hän väittää ettei Jumalakaan hyväksy homoja. Haluan kunnioittaa hänen uskoaan, muutten ite voi olla sitä mieltä. Ellan kanssa on kuiteskin turha yrittää puhua rauhallisesti. Mä myönnän kyllä itekin alkavani usein itkeä ja huutaa.. Joskus hän myös käyttäytyy kuin ois itsestäänselvyys että kaikki maailmassa on heteroita..
Ennen ella ei vihannu homoja, toi alko selkeesti vähän mun
” kaapista tulemisen” aikoihin… Se myös tenttaa koko ajan tykkäänkö mä jostain pojasta. Se yrittää parittaa mua yhelle jonille, haluu selkeesti mun tykkäävän pojista…
Mä oon hyväksyny itteni täysin. Mut en oo ihan varma,Tajusko ella mun olevan bi. Koska käytin alkukevään tunnustuksessani aika paljon ”jos” ja ”ehkä” sanontoja.. Se ei ehkä tajua, et sen haukut ja halveksinta kohdistuu muhun, ja raapii mua sisältäpäin.. Ja miks toi homofobia vaan alko yhtäkkiä?
Sori kun tuli sekava, vaikutan varmaan tosi hysteeriseltä ja lapselliselta… Etenkään ku tää ei oo vakavaa. Mut mä ajattelen tätä joka päivä, enkä kestää… oon muuten 14, meen ysille…
(HUOM! oikeesti, sillon kun ei valita homoista, Ella on ihanin ihminen… Koko maailmassa^^)
Nosta kissa pöydälle, ja kysy sitä siltä. Oon kuullut tällasesta jutusta ennemminki, ja sillon asia oli niin, että se ’homofoobikko’ oli itse epävarma suuntautumisestaan. Ei tällaset asiat varmaa puhumatta ratkee, mutta tollasta kenenkää ei tartte kattella? o;
minusta tärkeintä on, että olet itse sujut asian kanssa. vaikkei Ella tuntisikaan samoin kanssasi, löydät kyllä uusia ihmisiä vierellesi. kuitenkin ensin kysy rohkeasti Ellalta mitä hän on mieltä.
ehkä Ella todellakin pelkää. ei ehkä sinua, vaan tilannetta. eikö sinuakin pelottaisi jos ystäväsi pitäisi sinusta, muttet tunne samoin häntä kohtaan?
