Moi. Mun ongelma on jatkuva ahdistus ja negatiivisuus. Oon vuosia jo turvautunut isään ja perheeseen ylipäätään. Puran ahdistuksen ja raivon kiukuttelemalla joka asiasta. Tosi lapsellisesti, tyhmistä asioista ja näin. Muut sitten antaa huomioo ja lohtua, ja saan vielä kiukustuneen olonikin pois.
nyt kuitenkin olis aika kasvaa. Mutten tiedä miten. Mulla on ahdistusta ihan normaaleista asioistakin, ja en osaa käsitellä sitä mitenkään. Mitä pitäisi tehdä? Vuoden päästä muutan omilleni, viimeistään silloin pitäisi jo osata. En muutenkaan osaa käsitellä negatiivisia asioita, murrun helposti ja oon itkuherkkä. Uuvutan itteni helposti ja kuoleman haikailu on normaalia mulle joskus. Mikä avuksi?
