Moikka!aattelin vaa kirjottaa,mua ahdistaa tosi usein melki joka yö itken aina iltasin..koska mulla on tosi paha olla mua kiusataan enimmäkseen haukutaan keksitään juoruja ja silleen ja koulussakaan ei oo hyvä olla… musta tuntuu etten osaa käsitellä vaikeita asioita tuntuu et oin yksin mun ongelmien kaa sitku mul tulee se ahdistus / itkusuus se vaaa palaa aina uudellee mietin välil synkkii asioit aina öisin…mua ei enää uskota et mul ois mitää ku päällepäin aina melkeen hymyilen ja silleen mut sisältä oon rikki ja itken aina öisin mun äiti ei usko varmaa enää et mul on paha olla ku yritän olla senki nähen normaali..käyn sellases ryhmäs mikä on tarkotettu ahdistuksesta kärsiville nuorille mutta en uskalla puhua siellä mä en tiedä mitä pitäis tehä?toivon et joku vastais
Mulki on tosi paha olla. Sairastan masennusta ja syön 10 millistä seroniliä joka päivä. Lisäks käyn sillon tällön juttelees terapias, mut must tuntuu et sekää ei auta tarpeeks :/. En oikeest tiiä enää mitä mun pitäis tehä ku kouluski on kiusattu joka ikisel luokal. Mutsi on tehny kaikkesa ja sano et mun pitäis mennä osastolle hoitojaksolle. Kuitenkaa en vaa pysty ku koko paikka tuntuu vaa nii laitosmaiselt. En pysty oikeest ajattelee enää järkevästi enkä tiiä et mikä on mulle parhaaks. Nytki itken tätä kirjottaes. Äske koitin soittaa tänne mut puhelin oli näköjää jo menny kiinni. Vaik tää nyt meni tälläseks omien ongelmien purkamiseks nii haluun sanoo sulle et kannattaa vaa rohkeesti näyttää omat tunteet ja puhuu asioist rohkeesti aikuiselle. Oot iha yhtä arvokas ku muutki!
