Haluaisin vaan tietää, että tuleeko ihminen jotenkin onnellisemmaksi, kun sillä ei ole ongelmia. Tarkoitan siis, että jos hän esim. kertoo ongelmistaan jollekin läheiselle, niin hänelle tulee parempi mieli, vai?
Useimmiten ellei melkein aina puhuminen todellakin helpottaa. Olosi helpottuu henkisesti ja fyysisesti, kun et joudu stressaamaan ja pyörittelemään ongelmaa yksin mielessäsi. Saat myös uuden mielipiteen asialle jolloin voit nähdä koko ongelman ihan uudesta näkökulmasta. Saat tukea ja apua.
”Puhuminen auttaa” ei ole vain typerä fraasi vaan se oikeasti toimii. Ei vaikeita asioita pidä miettiä yksinään.
Mutta minkä takia ongelmat pitäisi aina yrittää ratkaista jotenkin?
Hei,
kerroit vakavasta asiasta. Kiusaaminen on todella väärin eikä sinun tulisi joutua sietämään henkistä ja fyysistä väkivaltaa koulussa tai missään. Koulun aikuisilla on velvollisuus tehdä parhaansa kiusaamisen lopettamiseksi. Voisitko ajatella meneväsi esimerkiksi kuraattorin juttusille ja kertoisit hänelle kiusaamisesta ja pahasta olostasi. Paha olosi voi hyvinkin olla täysin/osittain kiusaamisen syytä, sillä pitkään jatkuneena se masentaa mielen.
Harmi, ettei äitisi ehdi kuunnella ja jutella kanssasi. Entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen tai sähköpostin, jossa kertoisit näistä asioista? Äitisi varmasti välittää sinusta, mutta ei ehkä omilta kiireiltään näe hätääsi ja ajattelee, että kyllä sinä pärjäät. Ansaitset saada tukea ja apua sekä pahaan oloosi että kiusaamisen lopettamiseen.
Muista, että voit aina soittaa nimettömänä ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on luottamuksellinen. Tai voit kirjoittaa nettikirjeen Lasten ja nuorten kirjepalvelussa (pääset sinne Nuortennetin etusivulta).
Rohkeutta vielä avun hakemiseen ja voimia!
Mulki on tosi paha olla. Sairastan masennusta ja syön 10 millistä seroniliä joka päivä. Lisäks käyn sillon tällön juttelees terapias, mut must tuntuu et sekää ei auta tarpeeks :/. En oikeest tiiä enää mitä mun pitäis tehä ku kouluski on kiusattu joka ikisel luokal. Mutsi on tehny kaikkesa ja sano et mun pitäis mennä osastolle hoitojaksolle. Kuitenkaa en vaa pysty ku koko paikka tuntuu vaa nii laitosmaiselt. En pysty oikeest ajattelee enää järkevästi enkä tiiä et mikä on mulle parhaaks. Nytki itken tätä kirjottaes. Äske koitin soittaa tänne mut puhelin oli näköjää jo menny kiinni. Vaik tää nyt meni tälläseks omien ongelmien purkamiseks nii haluun sanoo sulle et kannattaa vaa rohkeesti näyttää omat tunteet ja puhuu asioist rohkeesti aikuiselle. Oot iha yhtä arvokas ku muutki!
Ikävää, että sinua kiusataan. Muista että se ei ole sinun vikasi vaan se on kiusaajien pienuutta ja typeryyttä.
Toivoisin, että saisit joku kerta sanottua heille/hänelle, että LOPETA. TÄÄMÄ EI SOVI. Ainakin mielessäsi tekisit niin, ja ehkä joku kerta oikeassa elämässä. Sano että LOPETA. jos se tulee ulos vihanisesti ja ylireagoiden, niin ei haittaa…joku kohtelee sinua väärin. Ja kestää sen, että vaikka huudat tai sihisee sensa
Minuakin kiusattiin nuorena harrastuksessa. Se jätti jälkensä. Vasta nyt sIkuisena sen tajuan.
Se, että äitisi huutaa sinulle on tosi ikävää. Kirjoita hänelle lappu, että olet surullinen, että hän huutaa.
Ymmärrettävää ja luonnollista on itkeä pahaa oloa.
Voitko jutella terveydenhoitajalle? Entä voisitko mennä johonkin harrAstukseen?.
Tietääkö opettajasi kiusaamisesta? Entä kuraattori? Entä tietääkö joku muu aikuinen?
Kun löytäisit jonkun joka sinua voisi tukea…toivon niin.
Voimia. Sinussa ei ole vikaa.
Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Olet arvokas. Muiden paha olo ei ole sinun vastuullasi.
Etsi asioita, joista pidät.
Uskalla onnistua.