Moi! Mä en yhtään tiedä pitäisikö tämä pistää tänne vai ei mutta pistän se nyt vaan.
Mä oikeesti vihaan mun perhettä. Siis kyllä vihaan vihaan.(varsinkin vanhempiani)
Mulla on aina ollu negatiivisiä tunteita koko perhettäni kohtaan. Minä olen vanhin meidän vanhempien 3 lapsesta ja voin vain suoraan sanoa että se paska mitä kaikkee saat siitä on niin vaikeeta kantaa [Osa viestistä poistettu] Minä aina teen tiskit, imuroin, autan sisaruksiani läksyissä, autan äitiäni hänen työ jutuissa, autan vanhempiani heidän ongelmissa, pesen pyykit, viikkaan pyykit, vien muiden tavarat ja vaatteet paikoilleen, käyn kaupassa, teen ruokalista, teen ruokaa vien roskat, olen kuin terapeutti vanhemmilleni samoin sisaruksilleni, yms. Mutta mä vihaan sitä että en saa edes kiitosta [Osa tekstistä poistettu]
Aina kun minä saan huonomman numeron kuin 8 sanotaan että olen tyhmä.
Kerran kun olin viikon isovanhemmillani tulin takaisin asunto olin niin likainen että ihmettelin mitä siellä oltiin tehty sillä aikaa kun olin poissa.(ei ainakaan oltu siivottu!)
[Osa tekstistä poistettu]
Musta tuntuu että mulla on joku ongelma mun päässä tai jotain, vihaan kun en tiiä mitä se on.
[Osa tekstistä poistettu]
Kiitos jos luit tän loppuun
Hei sinä!
Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa näin tärkeästä aiheesta. Tilanteesi vaikuttaa hyvin vakavalta ja siksi pyrin tässä viestissä rohkaisemaan sinua hakemaan apua tahoilta, jotka voisivat sinua konkreettisesti auttaa tässä tilanteessa.
Kerroit perhesuhteistasi, jossa esiintyy niin psyykkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olet myös kotona vastuussa aivan liian paljosta, josta aikuisten pitäisi pitää huolta, ei sinun. Olen hyvin pahoillani, kaikesta mitä olet joutunut kokemaan. Kirjoitat myös, että sinulla on huono olla, mikä on johtanut itsetuhoisuuteen ja, että sinua pelottaa. En ihmettele tätä ollenkaan. Kirjoittamasi perusteella olet joutunut kokemaan todella huolestuttavia asioita, joista myös poliisin kuuluisi olla tietoinen.
Olen iloinen, että olet ottanut askeleen kohti avun hakemista kirjoittamalla tämän viestin tänne. Nyt olisikin hyvä miettiä, kenen puoleen voisit tämän jälkeen kääntyä, jotta saisit konkreettista apua, jotta tilanne kotonasi paranisi ja voisit tuntea itsesi turvalliseksi ja arvostetuksi niin kuin sinun pitäisi. Onko sinun lähipiirissäsi ketään turvallista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Isovanhemmat? Kummitäti tai setä? Joku sukulainen tai kaverin vanhemmat? Oikeastaan sillä ei ole väliä kenelle lähipiirissäsi kerrot tilanteestasi, heidän pitäisi pystyä sinua auttamaan. He voivat esimerkiksi yhdessä kanssasi tehdä kotitilanteestasi lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojelun tehtävänä on viikon sisällä ilmoituksesta tehdä päätös toimenpiteistä, joita tarvitaan, jotta sinulla olisi hyvä ja turvallinen olo.
Vaikka koulut ovat vielä toistaiseksi kiinni, voit myös kääntyä koulujen avattua kuraattorin puoleen ja kertoa tilanteestasi hänelle. Hänellä on myös velvollisuus auttaa sinua ja yhdessä voitte miettiä tilannettasi.
Jos viestissäsi kuvailemaasi väkivaltaisia uhkailuja tapahtuu jatkossa, on tärkeää soittaa heti apua, eli hätänumeroon 112. Sinun ei todellakaan tarvitse pärjätä tuollaisissa tilanteissa ilman apua.
Jos haluat, olet myös aina tervetullut juttelemaan asiasta Lasten ja nuorten puhelimeen (p.116 111), yhdessä päivystäjän kanssa voitte pohtia kenen puoleen voisit kääntyä ja millä tavoin.
Vaikka kirjoittamaasi viestiä ei kokonaisuudessaan julkaista tässä palstalla, olen sen lukenut kokonaan läpi ja mielestäni olet todella hyvin kuvaillut sitä kaikkea, miten vanhempasi sinua kohtelevat ja mitä kaikkea kotona on tapahtunut. Siksi mietin, jos puhuminen asiasta on hankalaa, olisiko kirjoittaminen sinulle hyvä tapa aloittaa avun hakeminen? Voit esimerkiksi kirjoittaa tämäntapaisen viestin ja näyttää sen valitsemallesi henkilölle ja jatkaa tämän perusteella keskustelemista.
Sinulla on oikeus voida hyvin ja toivonkin, että rohkenet tämän jälkeen kääntyä jonkun lähipiirissäsi olevan puoleen, jotta saisit apua tilanteeseesi. Älä jää yksin. Ansaitset tulla kohdelluksi rakkaudella ja toivon, että avun saatuasi kohta koet olosi turvalliseksi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä