Siirry sisältöön
12w tyttö

Olen alkanut viimeisen kuukauden aikana miettimään, onko minulla mahdollisesti masennusta. Minulla on aina välillä monta päivää kestäviä univaikeuksia. Minulla on todella alhainen itsetunto? En pidä itsestäni. Ja monesti tuntuu siltä että ei vain jaksa ja millään ei ole merkitystä. Ystävien kanssa olen aivan normaali. Ja heidän kanssa olen iloinen ja he auttavat minua jatkamaan. En ole ketonut kenellekkään tästä, koska en halua vaivata ketään.
Jos tämä on masennusta, niin pystynkö hoitamaan asiaa itse?

MLL Ylläpito

Heippa,

onpa hyvä, että lähdit kysymään täältä neuvoa! Olet kiinnittänyt huomiota alakuloiseen oloon, jota ilmeisesti on viime aikoina ollut alkanut olemaan useammin? Mukava kuulla, että kavereiden kanssa sinulla on hyvä olla ja hauskaa!

Jaksamattomuus, univaikeudet ja sellainen riittämätön olo itsestä voi olla ihan ohimenevääkin. Kerroit kuitenkin miettineesi asiaa viimeisen kuukauden, eli onko tätä oloa jatkunut jo kuukauden verran? Jos on, niin silloin sitä oloa kannattaisi lähteä selvittämään enemmän aikuisen kanssa. Voi olla, että ihan jo näiden ajatustesi ääneen sanominen jollekin ja asioista keskusteleminen kohentavat oloasi.

Yleensä puhuminen auttaa huimasti! Itsekseen asioiden miettiminen saa usein olon vaan pahemmaksi. Toiselle ihmiselle puhuminen voi auttaa löytämään uusia näkökulmia asioihin ja omaan oloon.

Sinulla on elämässäsi kuitenkin iloisia asioita, joista nautit! Se on hyvä merkki! Niitä asioita sinun kannattaakin tehdä mahdollisimman paljon. Mitä huonoon itsetuntoon tulee, niin kannattaa alkaa oikein tarkoituksella miettimään, mikä minussa on hyvää? Jokaisessa meissä on hyviä puolia. Voisitko vaikka kirjata niitä ylös ja aina kun tunnet olosi surkeaksi, mieti tai katso sitä listaa. Voit kysyä myös kavereiltasi ja vanhemmiltasi, että mikä kaikki on hyvää sinussa. Sieltä saattaa tulla yllättäviäkin ihania juttuja, joita et ole itse tullut ajatelleeksikaan!

Kannustaisin sinua kuitenkin miettimään, että voisitko jutella olostasi vanhemmillesi. Tai esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle. Ja tärkein – sinä et ollenkaan vaivaa ketään kertomalla ajatuksistasi ja tunteistasi, vaan päinvastoin! Läheisesi haluavat auttaa ja tukea sinua, mutta kuten sanoit, ystäviesikin kanssa olet ”normaali”, joten he eivät näe sisimpääsi. Näin on ehkä myös vanhempiesi kohdalla. Avaa heille sisintäsi, sitä hekin toivovat!

Voit aina soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja pohtia siellä nimettömänä ja luottamuksella näitä asioita aikuisen kanssa. Puhelimeen voi soittaa ensin vaikka ihan hiljaisen puhelun (tai vaikka monta sellaista) ja tunnustella, että uskaltaako ja haluaako jutella. Puhelin on ilmainen!

Tsemppiä sinulle ja valoisampaa kevään jatkoa!

Vastaa aiheeseen: Onko minulla masennusta?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top