Siirry sisältöön
minä vaa

Onko normalia että välillä rupee ahdistaa mutta et tiiä miksi tai sitten tulee et haluisit tehä jtn

Nimetön

Tarkenna, ei tohon voi paljoakaan sanoa

HotChocolate

En tiedä minkä ikänen oot tms. mutta yleensä joskus tulevat ”ahdistuskohtaukset” on ihan normaalejakin, ellei niitä tule pitkin päivää ja ne oo jotenkin tosi pahoja.

Välillä kaikkia ahdistaa, vaikkei tietäisi miksi, ja hengähtämällä hiukan sekä keksimällä jotain kivaa tekemistä, ajatukset voisi yrittää suunnata muualle :)

En tiedä myöskään että tarkoititko ”tekemällä jotain”, esim. itsensä tai toisten satuttamisella, vai esim. lenkille menolla tms.
Mutta jos tekee mieli satuttaa jotain tai itseään, kannattaa yrittää ottaa asia puheeksi esimerkiksi vanhempien tai psykologin kanssa, niiltä saat tietoa ja apua sekä toimintasuunnitelmia miten voisit tuollaisia ajatuksia ehkäistä.

Jos taas tekee mieli tehdä jotain kuten mennä lenkille tai vaikka leikkiä koiran kanssa, niin niitä voit ihan vapaasti tehdä. Joskus ahdistus voi nimittäin tulla jopa tekemättömyydestä ja tylsyydestä, joten aivoja ja kehoa on hyvä aina välillä aktivoida erilaisilla harrasteilla, oli se sitten uintia tai pientä näpertelyä.

Ahdistus voi tosiaan tulla monestakin jutusta ja on hyvä miettiä, onko sun elämässäsi ollut nyt tai aikaisemmin jotain erityisen stressaavaa tai traumatisoivaa, tai pelkäätkö esim. tulevaisuutta?
Mutta kuten sanoin niin välillä tulee ahdistavia hetkiä ja jos niitä tulee suht harvoin niin voisin jopa sanoa että tietyssä iässä se on ihan normaalia :)

Ja jos pystyt niin voit yrittää tarkentaa viestiäsi jos et saanut tästä mitään apua, mutta toivotan sulle hyvää kesää ja siunausta!

minä vaa

Jos tekee mieli v iiltä itteensä mut ei haluis alottaa sitä meinasin eille sortuu alottaa sen mut pyysin et poikaystävä soittaa mulle nii se helpotti mut se häiritsee et en tiiä mist se johtuu nii en jaksa miettii sitä kauvaa nii ajattelen mieles et ihan sama

HotChocolate

^ yritä puhua vanhemmillesi tai esim. psykologille, kunhan jollekin luotettavalle aikuiselle (tai isosiskolle tai veljelle jos heille uskallat avautua paremmin?) koska yksinjääminen ongelmien kanssa ei koskaan ole hyvä!
Olisi siis tosi tärkeetä että saat jostain apua ja pystyisit keskustelemaan asioista jonkun kanssa, puhuminen nimittäin auttaa ja voin sanoa että se todella on totta :)

Ne ketkä vahingoittaa itseään, mm. mainitsemallasi tavalla, yleensä haluaa siitä mahdollisimman nopeasti eroon ja katuu sen aloittamista jne, joten yritä pysyä vahvana ja yritä keksiä jotain muuta tekemistä joka vie ajatukset siitä pois.

Joten ajatusten muuttaminen ja käsitteleminen olis nyt tosi tärkeetä, kehotan sua todella etsimään jostain apua, vaikka vaan kirjottaisit kirjeen vanhemmillesi niin sekin olisi jo tosi
iso askel! :)

Toivotan sinne miljoona tsemppihalia ja paljon siunausta!

Vastaa aiheeseen: onko normaalia

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top