Uhri ei osaa sanoa ei, eikä osaa taistella vastaan? Kun monet sanoo, että raiskaus ei oo raiskaus jos ei osaa sanoo ”ei”. Mutta mä oon niitä, jotka jähmettyy paikoilleen enkä osaa pistää vastaan, ku vasta tapahtuman jälkeen… Mut on siis raiskattu, mutten uskalla kertoo poliisille. Musta tuntuu että tää on mun syy, koska en oo osannu kamppailla pois siitä tilanteesta. Oonko mä sillon suostunut siihen? Olisko mun pitäny huutaa etten mä tahdo, nii sit se ois ollu vasta raiskaus?
Hei,
olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Hyvä, että tulit kysymään asiasta, sillä ansaitset saada tukea!
Monelle samaan tilanteeseen joutuneelle on käynyt niin, että toisen pakottaessa seksiin tai seksuaalisiin tekoihin tai tullessa luvatta koskettelemaan, itse on jähmettynyt pelosta ja jälkikäteen jähmettymistä on voinut olla vaikea itsekään ymmärtää. Mutta se on aivan normaali reaktio, älä missään nimessä syytä itseäsi. Tilanne oli varmasti tosi pelottava. Kehon kielen ja jähmettymisen tulisi olla viesti toiselle osapuolelle, että sinulla ei ollut hyvä olla. Seksissä tulee ottaa vastuu myös toisen osapuolen tunteista ja kunnioittaa hänen rajojaan aivan yhtä lailla, kun omia tunteita ja rajoja. Kuulostaa siltä, että näin ei käynyt tässä tilanteessa.
En tiedä, minkä ikäinen olet tai minkä ikäinen tekijä on, mutta Suomessahan suojaikäraja on 16 vuotta. Eli jos sinä olet alle sen ja hän yli, niin se selkeyttää tilannetta entisestään. Kannustaisin sinua tekemään rikosilmoituksen. Poliisit kyllä selvittävät asian. Olisi tärkeää, että saisit haettua oikeutta, on sitten selvitysten tulos, mikä on. Sinun kokemuksesi on, että sinut on raiskattu ja sinulle on tehty väärin, joten kuuntele sitä tunnetta. Älä syyllistä itseäsi tapahtuneesta.
Voit myös soittaa Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen 0800-97899. Puhelin on maksuton ja siellä on asiantuntevia ihmisiä, joilta voit kysyä neuvoa ja puhua tilanteesta nimettömänä. Puhelin on auki,
ma-to klo 9-15, la-su klo 15-21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15-21.
Rohkeutta ja tsemiä!!
Mut on raiskattu, ja mua on käytetty puolenvuoden ajan hyväksi. Mulla oli just siitä jutusta oikeudenkäynti ja mie voitin sen. Se oli tosi pelottavaa ja oli tosi syyllinen olo koko ajan, koska en miekään sanonu mitään vastaan, ja sitä juttua kesti puolivuotta ennen kun tein asialle jotan. Mut mie olin, ja olen vieläkin lapsi eli olin jutun uhri ja se ei ollu mun vika.
Sitäpaitsi, se on raiskaus jos et HALUA sitä, joten tee ihmeessä ilmotus tosta ja puhu siitä jollekki! Se oikeesti kannattaa, tsemppiä :)
Vaikka molemmat olisitte yli 16v niin se on silti raiskaus jos mies väkisin on tehnyt jotain. Ja vaikka et olisi sanonut selkeästi ettet tahdo ja tää vaivaa sua niin pyydä apua joltain aikuiselta. Ei välttämättä poliisilta mutta sun ei tarvitse olla ton asian kanssa yksin!
Ja tässä vielä lisäys raiskauksen määrittelystä:
”Raiskauksessa pakotetaan toinen sukupuoliyhteyteen väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä. Lisäksi raiskauksesta on kyse, jos toinen on tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Esimerkiksi nukkuva henkilö katsotaan puolustuskyvyttömäksi henkilöksi. Uhrin tiedottomuuden ei tarvitse olla tekijän aiheuttamaa, ja tiedottomuus voi johtua esimerkiksi alkoholista, unilääkkeistä tai huumaavista aineista.”
Eli pelkotila ymmärrettävästi voi tehdä ihmisestä puolustuskyvyttömän ja täten tekijä on tehnyt rikoksen.
Toivottavasti olet jo kertonut poliisille tai jollekin muulle aikuiselle, joka voi tukea sinua rikosilmoituksen tekemisessä ja/tai muutenkin asian käsittelemisessä.
Mun oma kokemus on ettei mua poliisit uskonut! Miksi edes tein rikos ilmoituksen kun saasta saa liikkua vapaana.
Ei mun tunteilla ole mitään väliä…
Ei kaikki osaa puolustautua tilanteessa muttei poliisit usko että kärsin paniikista ja tunne elämältään en ajattele asioita samanlailla kuin muut ihmiset.
Enpä olisi puolustautunut kun olisi tappanut minut silloin ku kyllä silloin mua oltais uskottu.
Voi ei, miten kurjaa, jos sinulle jäi tunne siitä, ettei poliisit uskoneet sinua! Oot toiminut oikein tehdessäsi rikosilmoituksen ja sen tekeminen vaatii rohkeutta eli saat olla ylpeä itsestäsi! Tuntuu toki tosi epäreilulta, jos rikosilmoitus ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen.
Sinun tunteillasi on väliä! Älä koskaan ajattele toisin. Sinulla on yhtäläinen oikeus kokea ja tuntea asioita, kuin kenellä tahansa meistä. Toivon, että olet päässyt puhumaan tapahtuneesta ammattilaisen kanssa! Sinä ansaitset kaiken avun ja tuen.
Voit aina soittaa, kirjoittaa tai chatata lasten ja nuorten puhelimeen, jolloin voit puhua täysin luottamuksellisesti ja anonyymisti meidän päivystäjän kanssa.
Aurinkoa päiviisi toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Onko normaalia haluta tulla raiskatuksi?
suostumus 2018
Hei ”onko normaalia??”,
Pohdit, että onko normaalia, jos haluaa tulla raiskatuksi. Raiskaus on kamala väkivallanteko ja se on myös rikos. Toivon, ettei kukaan toivoisi omalle kohdalleen tällaista kamalaa väkivallan tekoa. Jos sinulla on tallaisia ajatuksia, niin olisi hyvä selvittää mistä ne tulevat. Se, että toivot jonkun tekevän sinulle pahaa herättää minussa huolta ja siksi toivoisin, että voisit puhua tästä aiheesta jonkun luotettavan aikuisen kanssa esim. terveydenhoitajan. Voit myös ottaa Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai kirjepalveluun yhteyttä ja jatkaa keskustelua anonyymisti ja täysin luottamuksellisesti kahden kesken päivystäjämme kanssa.
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei,
Läheisistäni poikaystävä, äiti ja hyvä ystäväni tietävät asiasta. Olen käynyt juttelemassa kriisikeskuksessa pari kertaa. Tunnen myös valtavasti syyllisyyttä siitä, etten tilanteen jälkeen ole osannut olla järkyttynyt tai ymmärtänyt mitä on tapahtunut. Mistä voi johtua, että olen yrittänyt suhtautua tilanteeseen jotenkin kepeästi? Oma käytökseni heti tuon tilanteen jälkeen tuntuu niin vieraalta, ihan kuin olisin ollut joku muu kuin oma itseni.
Minulla on varattuna aika rikosuhripäivystykseen jossa työntekijä kertoo minulle prosessin vaiheista enemmän jos päätän rikosilmoituksen tehdä.
Hei,
Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Kenenkään ei tulisi joutua käymään läpi sitä, mitä sinä nyt joudut käymään.
Mahtavaa kuulla, että läheisesi ovat tilanteestasi tietoisia ja että olet käynyt kriisikeskuksessa keskustelemassa. Käynti rikosuhripäivystyksessä kuulostaa myös oikein hyvältä. Yksinään ei kannata elämän huolista yrittää selvitä, etenkään tuollaisista isommista.
Ei ole yhtä ainoaa tapaa reagoida tuollaiseen tilanteeseen, vaan jokainen ihminen tekee sen tavallaan. Sinun tapasi on todennäköisesti juuri sinun luonteellesi ja ajatusmaailmallesi se oikea. Se, että et murru tai lamaannu kriisitilanteessa, ei suinkaan tarkoita että suhtautuisit asiaan turhan kevyesti. Se vain kuvastaa sinun tapaasi analysoida ja purkaa tilanne, ja todennäköisesti auttaa sinua käsittelemään asiaa sinulle sopivalla tavalla. Anna siis tunteiden tulla sellaisena kuin ne tulevat. Voi myös olla, että viikon tai kuukauden päästä ne ovat jo muuttaneet muotoaan ja koet asian eri tavalla.
Jos tuntuu, että haluat purkaa tuntojasi tai keskustella asiasta, muista, että voit soittaa maksutta ja nimettömästi Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, jossa vastaamme arkisin kello 14-20 ja viikonloppuisin kello 17-20. Voit myös tulla chattiin juttelemaan sunnuntaista keskiviikkoon kello 17-20 tai kirjoittaa kirjepalveluumme milloin vain.
Lämpöä ja lempeyttä sinulle!
Terveisin, Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Hei,
Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, että minut on pienenä puhuttu ”seksiin”. Kaverini oli itsekin lapsi ja minua pari vuotta vanhempi. En olisi halunnut, mutta hän sai suostuteltua minut helposti, koska eihän minulla ollut oikeasti hajuakaan, mitä tapahtui (olin 6-vuotias). En syytä häntä tietämättömyydestä, sillä tiedän, että lasten leikit voivat joskus olla rajuja, kun aikuisia ei jostain syystä ole paikalla. Silti tavallaan syytän häntä siitä, että teini-ikään tullessani valvoin usein öisin ja kierin häpeässä, kun ymmärsin, mitä leikki oli tarkoittanut. Pelkäsin myös, että joku saisi tietää asiasta. Syyllisyydentunteet olivat uskomattoman voimakkaita ja häpesin itseäni ja sitä, etten ollut osannut/tiennyt kieltäytyä. Minun on todella vaikea olla miesten seurassa, ja viime aikoina olen vasta ymmärtänyt yhdistää lapsuuden tapahtuman vaivaantuneisuuteen ja punasteluun puhuessani miehille. Teini-iässä minun oli vaikea olla kaveri poikien kanssa, näin monet heistä vain ”potentiaalisina seurustelukumppaneina”, tai jotenkin seksuaalisviritteisesti. En tiedä, oliko tämä joku vääristymä, vai normaalia. Minun on vaikea jäsennellä tätä kaikkea, ja toivoisin jonkinlaista vastausta, vaikken edes oikeastaan osaa kysyä mitään. En tiedä, kuinka yleistä on, että lapset tekevät tuollaista, mistä kerroin, toisilleen.
Hei,
Hyvä että otit puheeksi asian, joka varmasti koskee monia. Pienten lasten ”lääkärileikit” ovat kehityspsykologien, vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten yleisesti tunnistama ilmiö. Silloin kun ne pysyvät leikin tasolla eivätkä loukkaa yhdenkään osallistujan fyysistä koskemattomuutta, niistä ei ajatella olevan harmia.
Ikävä kyllä niissä, kuten kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, rajat helposti hämärtyvät ja ylittyvät. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa lukea toisen sanattomia viestejä, lapset usein vielä heikommin. Aina ei ole myöskään helppo ilmaista sitä, että jokin raja ylittyy, ennen kuin on myöhäistä. Kuten itse fiksusti sanotkin: kaverisi ei tarkoittanut aiheuttaa sinulle unettomia öitä, häpeää tai syyllisyyttä (joista hän kyllä saattaa itsekin nyt kärsiä). Hän oli eri vaiheessa kehityksessään, erilainen luonne, eri sukupuolta… mutta vaikka kuinka ymmärtäisit, sinulla on siitä huolimatta oikeus olla hänelle vihainen. Vaikka tapahtumista olisi vuosia. Hän ei ajatellut sinun tunteitasi ja se oli väärin sinua kohtaan.
Varsinaista ”normaalia” on vaikea määritellä ihmisten välisistä suhteista puhuttaessa, mutta koska olet ilmeisen tietoinen tämän lapsuuden seksikokemuksen jättämistä jäljistä, sinulle tekisi ehkä hyvää käsitellä niitä vähän syvemmin jonkun kanssa. Saadaksesi kokemuksen ja sen seuraukset jäsenneltyä, ääriviivat selkeytettyä, niin ettei se kummittelisi enää mielessäsi. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen vaikutukset ovat meidän ulottuvissamme.
Jos paikkakunnallasi on Tyttöjen Talo, siellä voi puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista: https://tyttojentalo.fi/.
Myös netistä löytyy useita palveluita, joiden kautta voi hakea oikeanlaista keskusteluapua. Yksi sellainen on https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx.
Hei, MLL ylläpito,
Kirjoititte aiemmin, että olette pahoillanne jos joku on kokenut seksiä vasten tahtoaan.
Korjaan vastaustanne. Tämä on tärkeä asia.
Raiskaus ei ole seksiä. Raiskaus on väkivaltaa. Se, että raiskaus kohdistuu ihmisen seksuaalielimiin ei tee siitä seksiä.
Lisäksi ihmisillä on usein taipumus jäykistyä paikoilleen ja menettää kyky oman tahdon mukaiseen avunhuutoon, etenkin jos on todennäköistä, että apua ei ole tulossa ja saattaa provosoida tekijää jota jo valmiiksi pelkää.