Oon 12v tyttö ja mulla on ollu viime joulusta lähtien masentunut olo. Musta tuntuu siltä että en pysty mihinkään. Saan välillä sellasia kohtauksia että mulle tulee tosi ahdistava olo ja tuntuu tosi pahalta. Välillä on päiviä millon on tosi kivaa ja kaikki kunnossa, mut yleensä oon vaan tosi surullinen. Tuntuu et tää pahenis koko ajan. Joskus saatan alkaa itkemään yhtäkkiä.
Mun kaks kaveria tietää tästä vähän. En haluais kertoo vanhemmille kun ne huolestuu hirveesti. En tiiä mitä pitäis tehä. Kiitti jos vastaat ja jaksat lukee tän loppuun asti. :)
Moikka! Tosi hyvä, että otit meihin yhteyttä. Olet toiminut ihan oikein, kun et ole jäänyt yksin masentuneen olosi kanssa, vaan olet jutellut asiasta kahdelle kaverillesi ja nyt kirjoitit meille.
Kuvasit omaa oloasi siten, että välillä tunnet itsesi todella ahdistuneeksi ja olet usein surullinen. Kerroit, että tätä on jatkunut viime joulusta lähtien eli tosi kauan jo. Tuntuu kurjalta puolestasi, että olet joutunut niin pitkään sinnittelemään huonon olon kanssa. Kerroit, että välillä olet iloisin mielin, mutta koet kuitenkin, että vointisi on kaiken kaikkiaan mennyt huonompaan suuntaan.
Minulla heräsi huoli sinusta viestisi perusteella. Välillä elämässä voi olla ajanjaksoja, että mieli on alakuloisempi tai mielialat heittelevät enemmän. Joskus sinun ikäisilläsi nuorilla tuloillaan oleva murrosikä saattaa aiheuttaa tällaisia muutoksia. Kuitenkin se, että olet jo yli puoli vuotta kokenut olosi masentuneeksi, on merkki siitä, että tarvitset apua asiaan. Mietitään tässä yhdessä, miten saataisiin sitä järjestymään.
Kirjoitit, ettet halua huolestuttaa vanhempiasi ja tästä syystä et halua puhua heille asiasta. Ymmärrän tuon hyvin. Kuulostaa siltä, että vanhempasi ovat sinulle tärkeitä etkä halua kuormittaa heitä. Kuitenkin kun mietin asiaa näin aikuisen näkökulmasta, olen varma, että he haluaisivat kuulla, jos sinulla on murheita mielen päällä. Siksi haluaisin rohkaista sinua vielä pohtimaan, voisitko kuitenkin jakaa heidän kanssasi noita ajatuksia, mistä meillekin kirjoitit.
Ymmärrän kyllä senkin, että joskus voi tuntua helpommalta tai luontevammalta jutella asioista jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa. Vaikka kouluissa on jo kesälomat alkaneet, niin koulukuraattoreiden ja terkkareiden pitäisi olla paikalla ainakin juhannukseen saakka eli vielä muutaman viikon ajan. Mitä ajattelet, olisiko mahdollista, että menisit juttelemaan joko kuraattorin tai terkkarin kanssa siitä, että sinulla on jo pitkän aikaa ollut paha olla? Kuten jo tässä viestin alusakin totesin, tällaisten asioiden ja tunteiden kanssa ei pidä missään tapauksessa jäädä. Ympärilläsi on paljon meitä aikuisia, jotka välittävät ja haluavat auttaa, kun annat siihen mahdollisuuden. Aluksi saattaa tuntua jännittävältä tai pelottavaltakin ajatukselta etenkin vieraalle ihmiselle puhuminen, mutta yleensä se helpottaa, kun pääsee alkuun. Halutessasi voisit vaikka kirjoittaa itsellesi etukäteen ylös, mitä haluat sanoa, niin sitten tapaamisella on helpompaa tuoda esille ne asiat.
Jos haluat, voisit myös harjoitella tuota puheeksi ottamista meidän vapaaehtoisen kanssa puhelimessa. Meille lasten ja nuorten puhelimeen voit soittaa minä tahansa päivänä nimettömästi ja maksuttomasti, ja jutella päivystäjän kanssa tästä (tai mistä tahansa muusta) asiasta. Myös chatissa pääset jutteleman kahden kesken aikuisen kanssa, tai jos haluat kirjoittaa nettikirjeen, voit senkin tehdä. Täältä löydät lisää tietoa kaikista näistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon kovin, että saisit apua tilanteeseesi, sillä sinä ansaitset saada voida paremmin! Olethan rohkeasti yhteydessä meihin uudelleen, niin voidaan yhdessä miettiä lisää tilannettasi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä