Olen monesti kuullut, että masennus voi olla sairaus. Että tarvitaan oikeaa hoitoa yms.
Mutta onko mahdollista, että minullakin on joku sellainen? En tiedä näistä asioista lähes yhtään, mutta koska olen ollut masentunut jo kaksi ja puoli vuotta masentunut, mieti sitä siksi.
Menen syksyllä seiskalle. Olen kohta 13 vuotta. Tai oikeastaan alle kuukauden päästä. :) Eli leikitään että olen 13. :D
Se alkoi, kun olin neljännellä. Minua alkoi ahdistaa monet asiat. Eikä Korona liittynyt siihen. Korona ja karanteeni alkoivat myöhemmin.
[Osa tekstistä poistettu] Katsos minua vähän ahdistaa, mitä he ajattelevat tästä. Ehkä he pitävät minua idioottina.
Eli se on kestänyt kohta kolme vuotta. Olen ahdistunut usein. Välillä tunnen olevani oikein onnellinen ja ajattelen, että se masennusjuttuni on poissa. Mutta se palaa aina. Aina, kun ajattelen että se tunne menee pois, se tulee.
Joskus oli jopa kuukauden taukoja. Mutta se palasi.
Välillä itken niin pitkään, että en enää jaksa. [Osa tekstistä poistettu]
Kaikkea on kokeiltu. Tuntuu, että pitäisi luovuttaa. Jäädä sänkyyn. Ehkä olen alkanut toivoa liikaa, että saisin jotain lääkettä ja masennus vaan häipyy.
Tiedän, että tämä on normaalia, koska murrosikä. Mutta onko? Yli kaksi vuotta? Vaikka välillä olen onnellinen ja olen kuin onnellisin ihminen koko hemmetin maailmassa.
Voin kyllä kirjoittaa lisääkin tästä. Jos tahdotte.
Kiitos, jos vastaat ja luit tämän. <3
Hei Perho,
Kiitos paljon viestistäsi! Olet todella taitavasti osannut avata ja kuvailla asioita, joita sinulla on mielenpäällä. Haluan kovasti välittää sinulle voimia täältä. <3
Sensuroin joitakin kohtia tekstistäsi pois asioiden arkaluontoisuuden takia. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.
On surullista kuulla, kuinka olet ollut ahdistunut jo pitkään ja sinulla on käynyt mielessä itsetuhoisia ajatuksia. Oli ihanaa kuulla, että mukaan on mahtunut myös onnellisia hetkiä ja uskon, että niitä sinulle on tulossa ihan varmasti lisää, vaikka aina ei tuntuisikaan siltä. Murrosikään voi liittyä kovatkin mielialan vaihtelut, mutta pitkään jatkuneet ahdistus, masentuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset ovat aina sellaisia asioita, joihin on syytä saada apua. Pohjalta ja synkistä ajatuksista on mahdollista päästä ylöspäin, mutta yksin ei tarvitse jäädä. Apua on saatavilla!
Olet ottanut tässä jo ensiaskeleen, kun olet kirjoittanut ajatuksistasi ja tunteistasi tänne. Voisiko seuraava askel olla, että kertoisit pahasta olostasi aikuiselle? Kuulostaa siltä, että sinun voisi olla hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Apua ja tukea on mahdollista saada esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Heidän kanssaan jutteleminen on luottamuksellista sekä heillä on keinoja auttaa lapsia ja nuoria monenlaisissa eri haasteissa.
Olisi myös tärkeää, että et jäisi vapaa-ajallakaan yksin vaikeiden tunteiden kanssa, vaan voisit jakaa ajatuksiasi jonkun luotettavan ja turvallisen lähiaikuisen kanssa. Miltä tämä sinusta tuntuisi? Joskus vaikeista asioista puhuminen läheiselle voi tuntua vaikealta, mutta jälkikäteen saattaakin huomata, että oma mieliala keventyi. Kirjoitat luontevasti ja taitavasti, joten voit kokeilla myös tunteiden kertomisesta tekstin välityksellä, esimerkiksi kirjoittamalla kirjeen aikuiselle.
Jos haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa, meille voi aina soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat aina luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas sekä ansaitset saada tukea itsellesi! Vielä tulee se päivä, kun huomaat, että onnellisia hetkiä on sinulla elämässäsi yhä useammin. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Olen jutellut kuraattorin kanssa, mutta se tuntuu mitättömältä. Ja koska aikoja ei ole paljoa.
Äitikin tietää paljon, mutta hän hermostuu usein, eikä se ole musta kivaa.
Netistä voisin hakea apua, mutta mulla on sellainen nettiaika. En voi olla netissä kauaa.
Musta tuntuu siksi, ettei kukaan ymmärrä. Mulla ei ole tilaa levittää itseäni, koska mun tie tukitaan.
Mutta tosta tekstistä oli myös apua. Kiitos! Olen siis se sama Perho.