Siis olin 6 lk iha niiku se loppu ky ja niiku sillon ku kuutonen alko olin niiku viel ihan perus ilone ja tällee muut syyskuun aikaa mun ahistus kasvo ihan sikana ja niiku oon harrastanu koripalloa tosi pitkään nii mun motivaatio loppu siihenki ja olin siis ihan tykänny siitä aina. Ja sitte lokakuun lopulla mulla oli nii ahistava ja masentava olo et viilsin itteäni kerran ja siis meinaan silli sitä et musta tuntu rt mun kaverti nauro mulle mun selän takana ja mun vanhemmat vihais mua sekä mun idovanhemmat ja kaikki. Mulle tuli tosi epävarma olo mun kehosta ja aloin käyttää sellasii tosi baggy vaatteita ja kaikki alko kutsuu mua emoks. Joulukuuhun mennessä asiat vaa paheni ja aloin viiltää niiku säännöllisesti aika ajoin oli päiviä millo olin ihan ilonen mut ditte se meni aina pois. Mulle tuli todi epävarma olo mun painosta mun kehosta mun naamasta ihan kaikesta mitä tein. Editin sina et kaikki on ihan fine mut tammikuussa sain mun ekan paniikkikohtauksen KOULUN vessassa. Se oli aika pelottavaa mut selvisin siitä jotenki. En oo ikinä kertonu mistää niistä kellekkää. Maaliskuussa aloin myös kyseenalaistaa mun seksuaalisuutta ja sukupuolea ja se toi vielä enemmän ahistustq mulle. Viilsin vieläki itteäni säännöllisesti melkee joka päivä. Mulle oli myös tullu paljon itteni t@pp@miseen paljo ajatuksia ja olin todi lähellä tehö sen huhtikuun puolessa välissä. Lopetin myös syömisen ja myn motivaatio oli jo ihan lopussa ihan sama mihin. Toukokuun alussa yritin t@pp@@ itteni [osa tekstistä poistettu] mut se ei toiminu. Sillo mun vanhemmat oli jossai ja olin yksin kotons 3 yötä eikä ne vieläkää tiiä siitä mitään. Mulla oli 2 viikkoo ihan hyvä olo mut sitte lopetin taas syömisen ja aloin taas viiltelee. Mun itsemurh@ ajatukset tuli takas ja oon yrittäny kamppailla niitten kanssa. Nyt kesäloman alun jälkee mulla on menny vähän paremmaks ja syön jo jotai pientä kerrallaan. Mutta joka päivä mun pitää taistella sen puolesta että jaksan vielä. En vielökää pysty siltikään syömään ulkona julkisesti ja ahistun silti jos oon ees muitten kanssa, mulla on myös sellanen fiilis et mun työ ois va aauttaa muista ja oon ite turha mut tällä hetkellä uskon että pärjään tästä jos taistelen kovempaa ja paremmin.
Luotan teihin kaikkiin mitä vaa tulee nii jaksakaa taistella!!😍😍
Hei!
Hyvä, että kirjoitit elämästäsi ja sait sillä tavalla toivottavasti vähän purettua sydäntäsi. Kuulostaa tosi kurjalta, että kärsit noin monesta erilaisesta asiasta. Olosi on täytynyt olla tosi kurja, kun olet harkinnut jopa elämäsi lopettamista. Olen siitä tosi pahoillani, mutta samalla olen iloinen, että olet vielä siellä ja kerrot meille tarinasi. Kuulostat tosi ihanalta tyypiltä, kun haluat auttaa muita ja olen tosi iloinen, että tällä hetkellä sinusta tuntuu siltä, että tulet kyllä pärjäämään.
Kaikki nuo mainitsemasi asiat ovat yksittäinkin sellaisia, että olisi ollut hyvä jakaa ne jonkun kanssa, jolloin joku olisi voinut lohduttaa sinua ja sanoa, kuinka hyvä olet juuri tuollaisena kuin olet. Olen surullinen siitä, mitä kaikkea olet joutunut kohtaamaan aivan yksin. Toivoisin kovasti, että kenenkään, ei siis sinunkaan, tarvitsisi esittää, että kaikki on ihan hyvin. On ihan ok sanoa, että tänään on kurja olo tai että nyt just tuntuu siltä, ettei elämässä ole mitään järkeä.
Hankaluuksien jakaminen ystävien kanssa lähentää ja normalisoi vaikeuksista puhumista. Uskon, että kaikilla kavereillasi on huolia ja murheita ja niistä puhuminen auttaisi heitäkin. Mitä luulet, voisitko kokeilla joskus kertoa heille vaikka ihan vain pienen palasen murheistasi ja katsoa, mitä siitä seuraa? Voit joskus myös sanoa, että sinusta tuntuu epävarmalta kehossasi ja olisi mukava kuulla, mitä hyvää kaverisi sinussa näkevät. Voisi tehdä hyvää kuulla, kuinka hyvä tyyppi heidän mielestään olet.
Toivoisin myös, että vanhempasi tietäisivät, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Uskon, että he haluaisivat tukea sinua parhaan kykynsä mukaan, jos vain tietäisivät, että voit huonosti.
Seksuaalisuus ja sukupuolen kokemus ovat tosi iso osa identiteettiä ja uskon, että niiden pohtiminen voi olla joskus työlästä. Toivoisin, ettet siinäkään jäisi yksin, vaan saisit pohtia niitä jossain turvallisessa seurassa. Kaikkea ei tarvitse sanoa heti, vaan asioista voi puhua ensin vaikka yleisellä tasolla paljastamatta itsestään mitään.
Tuosta viiltelystä ja kuoleman ajatuksista olen kyllä tosi huolissani. Se kertoo siitä, että voit edelleen huonosti ja tarvitset apua. Tiedäthän, että avun pyytäminen on suurta viisautta ja kertoo, että osaa pitää itsestään huolta. Toivonkin siis sydämestäni, että pystyisit kertomaan voinnistasi mahdollisimman pian jollekin aikuiselle. Joko vanhemmillesi tai vaikka koulun kuraattorille tai psykologille, jotka saattavat olla töissä vielä juhannukseen asti. Kesällä saat apua paikkakuntasi terveyskeskuksesta tai ottamalla yhteyttä vaikka kunnan nuorisotyöntekijään tai Ohjaamoon. Koulujen alettua apua saat koulun terkkarilta ja muulta henkilökunnalta.
Ethän jää yksin. Voit aina soittaa myös meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu täällä Nuortennetissä. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia sekä anonyymejä ja auki vuoden jokaisena päivänä, myös kesällä.
Olet tärkeä ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Sinunlaisia ei ole kuin yksi tässä maailmassa, pidäthän hyvää huolta itsestäsi!
Sinua halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
joo
pari kertaa
Hei rainbow,
Kiitos, kun kommentoit! Sillä voi olla jollekin tosi iso merkitys kuulla, että ei ole yksin samankaltaisten asioiden kanssa.
En tiedä, mikä on tilanteesi ja vointisi tällä hetkellä sekä oletko saanut itsellesi apua. Jos ymmärsin oikein, niin ilmeisesti sinulla on ollut itsemurhayrityksiä. Se kuulostaa tosi huolestuttavalta ja siltä, että olet voinut tosi huonosti. Jos on paha olla ja on itsetuhoisia ajatuksia, niin silloin on aina syytä saada apua. Pahan olon kanssa ei tarvitse pärjätä yksin!
Tuossa ylemmässä viestissä päivystäjä hyvin kertoo, mistä kaikkialta apua on mahdollista saada. Toivonkin, että hakisit itsellesi apua herkästi, jos yhtään tulee sellainen olo, että on itsetuhoisia ajatuksia ja muuten huono olo. Oli kyseessä sitten koulun työntekijä, terveydenhuollon ammattilainen, nuorisotyöntekijä tai oma läheinen aikuinen, niin apua kyllä saa.
Tästä linkistä voit lukea avun hakemisesta lisää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Jos taas tuntuu, että haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti, niin myös meidän palveluihin voi tulla juttelemaan. Voit joko soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelut ovat luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Oon yrittänyt yhesti, mut siitä on kulunu jo 2 vuotta.
Hei Beauty23!
Kiitos, kun kommentoit. Kurja kuulla, että sinullakin on ollut vaikeita aikoja. Toivottavasti voit nyt hyvin! Jos vielä kärsit pahasta olosta tai jatkossa sinulle tulee saman suuntaisia ajatuksia, niin ethän jää yksin? Aiemmissa vastauksistamme onkin hyvin kerrottu, mistä apua voi hakea.
Kaikkea hyvää sinulle, olet tärkeä!
Lämmöllä
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Sä jaksat kyllä!! Joku välittää susta, joku ajattelee sua ja toivoo kaikessa Sun parasta. Oot täykky ja ansaitset elää elämäs parhaat hetket, jotka on vielä edessä!💙
en ole yrittänyt mutta on käyny mielessä