onks mul masennust ja jos oon nii mikä masennus se on
Moi oon tälläne yläasteikäne tyttö ja mul on ollu sillee et mua on syrjitty 2 tai 3 vuotta. Sit menin yläasteelle ja luulis saavani kavereit mut tuntuu et en saa. Niinku on ne mun kaa koulus mut ne ei kutsu mua olee koulun jälkee ja mä vaa pelkään pyytää ku luulen ja pelkään et ne ei haluu olla mun kaa vaik haluaisin. Sit ku mä meen kotii nii mä rupeen itkee ja meen mun huoneeseen ja puhun ittekseni kaikkee et kukaa ei pidä must ja mul ei oo välii et oon turha ja mul pyöri myös pääs itsemurha. Sit ku oon pari tuntii itkeny ja syyllistäny itteeni ja ajattelin kaikkee iha hirveet nii sit tota kohtaust ei tuu 2 viikkoo-1kuukautee ja sut on taas sama kohtaus. Mua on kyl ahdistanu mut ei paniikkii. Ja ku muaha on niinku syrjitty nii joskus ku mä oon koulus mun luokkalaiste kaa nii must tuntuu et oon ulkopuoline ja jos puhun nii ne kattoo sillee oudosti mua (niinku erilaisel katseel ku ne kattoo muit) nii ihanku ne vihais mua. Sit joskus jos muut sanoo vaa jotai nii alotan nii pienest jonkun riidan ka sit oon varmaa jotai kaks kolme päivää eristäytyny niist. Mul tulee noit vihaisuus agressiivisuus kohtauksii aik paljo. Tekee mieli myös rikkoo tavaroit mut en. Ruoassa on outoi puolii. Koko syksyn ja puolet talvest ei tehny syyä mitää ja perheen jäsenetki valitti sit toiset puolet talvest ja koko kevät mul oli jatkuvasti nälkä. Ja nyt kesäl ei oo yhtää. Uni on liiallista, eli jos meen esim. 23 nukkuu herään seuraavan päivän 14 aikaan ja tää viikko oon nukkunu 15 ja 16 asti vaik meen nukkuu 23, 24 ja puol 1. Onks mulla masennust??? Ja nää tunteet on ollu vaan vuoden
Itel o masennus ja tunnistan muutamia mit itellä on..jos noin on tosiaan jatkunu jo vuoden niin suosittelisin menneen puhuun vaikka koulupsykalle jos sellanen on :) puhu..ennen kun pahenee..miten vietät muuten vapaa aikaa? tai purat ajatuksiasias?miten sun perhees menee? eli onko hyvät välit ja nii…mutta ton perusteel ARVAISIN et ois jonkin tason masennus..masennuksen tason voi määritellä joku lääkäri..
No tuohon kysymykseesi een osaa vastata, mutta jos itseäsi kiinnostaa niin mene vaikka seurakunnan tilaisuuksiin ja kuuntele ”opetus” tarkasti ja mene vaikka siunattavaksi
Rukoile vaikka Jumalalta helpotusta ja uskoontuloa. Se on täysin ilmaista, et menetä mitään ja saat taivaassa uuden elämän (jos siis jaksat uskoa ja rukoilla) jossa saat asustella muiden Jeesuksen omien kanssa.
Anteeksi jos tämä viesti tuotti ahdistusta, mutta halusin edes yrittää auttaa sinua, omalla tavallani.
Siunausta, tsemmpiä ja hyvää kesää <3
No tuohon kysymykseesi een osaa vastata, mutta jos itseäsi kiinnostaa niin mene vaikka seurakunnan tilaisuuksiin ja kuuntele ”opetus” tarkasti ja mene vaikka siunattavaksi
Rukoile vaikka Jumalalta helpotusta ja uskoontuloa. Se on täysin ilmaista, et menetä mitään ja saat taivaassa uuden elämän (jos siis jaksat uskoa ja rukoilla) jossa saat asustella muiden Jeesuksen omien kanssa.
Anteeksi jos tämä viesti tuotti ahdistusta, mutta halusin edes yrittää auttaa sinua, omalla tavallani.
Siunausta, tsemmpiä ja hyvää kesää <3
Moi!
Oot kertomasi perusteella kokenut tosi paljon rankkojakin asioita, ja osaan jotenkin jopa samaistua noihin koska mä olen kokenut samanlaisia asioita, joten et todellakaan ole ainoa!
Jos suinkin pystyt, niin olisi hyvä jos kertoisit sun tuntemuksistasi, kokemuksistasi ja toiveistasi jollekin luotettavalle aikuiselle, kuten vanhemmille tai vaikka lääkärille.
Ja jos et uskalla kasvotusten kertoa niin voit kirjoittaa vaikka tekstiviestin, sähköpostin tai käyttää Huoli puheeksi – lomaketta, jonka löydät ”Mistä apua?” kohdasta.
En ole lääkäri joten en osaa sanoa onko sulla masennusta vai ei, voihan noi oireet viitata muuhunkin, mutta tottakai toivon että sulla ei sitä olisi! Oireesi ovat silti huolestuttavia mutta on hyvä että olet tunnistanut muutoksia käytöksessäsi ja muissa tavoissasi, sekä asioita jotka luultavasti ovat syynä pahaan oloosi.
Alla sekalaisia ehdotuksia miten voit itse yrittää parantaa oloasi ja pyytää apua :
– Pyydä niitä kavereita olemaan koulun jälkeen. Et häviä siitä mitään ja aina on mahdollisuus etteivät he itsekään kehtaa pyytää. Joten kirjoita vaikka tekstiviestillä lyhyt viesti ja odota vastausta. Jos he hyväksyvät pyynnön, tosi hyvä, ja jos eivät, niin sitten jatka elämääsi ja he eivät ole kunnon kavereita sinulle. Joten sulla ei ole hävittävää.
– Ota huolesi puheeksi ja mahdollisesti pyri tapaamaan terveydenhoitajaa tai psykologia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kaikenlaisia ongelmia pyritään käsittelemään, sitä helpompi niistä on päästä eroon. Ja jos et uskalla puhua ja ottaa sitä arkaa aihetta puheeksi, pyri edes ilmaisemaan paha olosi jotenkin (halaa vaikka perheenjäsentä ja kuiskaa että on paha olla).
– Älä syyllistä itseäsi. Sulla ei ole mitään syytä tehdä niin koska olet hyvä juuri tuollaisena! :) kun tulee paha olo ja tekee mieli vaan vaipua synkkyyteen, niele se itsesääli ja ryhdistäydy, vaikkei se toki aina ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Koita keksiä itsensä haukkumisen ja syyllistämisen lisäksi muuta tekemistä. Jos tulee paha olo niin mene vaikka lenkille, piirrä… jotain mistä sä tykkäät ja mikä saa sut paremmalle tuulelle, tai ainakin minkä kanssa saat ajan kulumaan!
– Voit myös etsiä kaverisuhteita jos tunnet olosi yksinäiseksi. Esim. erilaiset leirit ja harrastukset on tosiaan oiva tapa päästä ihmisten lähelle, ja mm. harrastuksissakin on sellaisia ihmisiä joilla on samanlaisia mielenkiinnonkohteita. Myös netistä löytyy juttuseuraa ja henkilökohtaisesti olen todennut kirjekaverien olevan tosi kivaa juttuseuraa, ja ulkomaalainen kirjekaveri tarjoaa sopivasti kielien oppimista ja tietoa muista kulttuureista.
– Kirjoita päiväkirjaa/muistivihkoa. Jos tuntuu pahalta niin voit aina kirjoittaa ne asiat ylös mitkä sua ärsyttää tai pelottaa. Älä jää miettimään niitä asioita koko päiväksi, vaan ota joka päivä vaikka puolituntia aikaa ja kirjota ne asiat ylös, ja mahdollisesti mieti myös miten voisit muuttaa asioita tai saada niihin apua.
Paljon paljon tsemppiä ja siunausta sekä hyvää kesää!
Jos sulla riittää kiinnostusta ja aikaa niin mua kiinnostaa että miten aiot hankkia/sait apua tai kerroit murheistasi.
– HotChocolate
Kiitos avusta ja vinkeistä HotChocolate, Piu piu :3 ja maapähkinä! ?? näillä neuvoilla voin yrittää ja päästä pois näistä oireista ja pahasta olosta?? toivotan teillekin upeaa kesää ja Jumalan siunausta ???
Mä kuuntelen vapaa ajal musiikkia, syön vaik ei oo nälkä, ja katson ohjelmia netisst koska en ehi ikinä katsoo niitä kun ne tulee tvstä. Mun välit mun pikkuveljeen on huonot se ain ärsyttää mua ja koska mul on toi agressiivisuus juttu nii suutun sille koko ajan. Mun kaks viel nuorempaa veljeä on nii söpöi ja pienii poikii et ne välit on hyvät. Tietty menee hermot kun ne huutaa. Mun ja äidin välit on katsos sellaset et joskus matavii päivii, yleensä tavallisii päivii ja tosi paljon hirveit päivii. Et en osaa sanoo. Isää mul ei oo (niinku on mul biologine mut se ei oo mun äidin kaa ja se ei asu Suomes sekä en nää häntä usein joten ei oo isää). Mä puran ajatuksii itsekseni samal ku itken mun huonees yksin.
Mä aijon hankkia apuu sit ku koulut alkaa nii meen koulupsykologille ja katsotaan et jatkanko siel käymistä. Sit mä en voi ainakaa kertoo mun äidille näist asioist en tiiä miks. Mut älkää painostako koska ahdistaa jo nyt toi ajatuski. Sä oot varmaa oikees HotChocolate. Mä en kyl menetä mitää jos mä juttelen mun luokkalaisille tai pyydän olee koulun jälkee. Joten teen sen sit kouluaikoina ja ehk viel lomal mut myöhemmin ku ei oo menoo. Mut alotin taas mun tanssiharrastuksen mun yksistä maailman parhaimmista kavereist joka mul on. :) :) ja sit syön ruokaa vaik mul ei ois nälkä ja jos mul on koko ajan nälkä nii mä en sit syö liikaa koska mun pitää pitää kii monipuolisesta ruokavaliosta. Tässä on mun suunnitelmat mun oireiden hoitoon. Paitsi yhteen: agressiivisuusjos koulus kilahan tosta vaan nii en iha tiiä mitä teen. Ehk meen vessaan ja sil lasken sit kymmeneet tai sit vaik sataan XDD niinku sanoit. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta ja nyt voin mennä eteenpäin mun elämässä. Kiitos :* :* :* <3<3
Mä kuuntelen vapaa ajal musiikkia, syön vaik ei oo nälkä, ja katson ohjelmia netisst koska en ehi ikinä katsoo niitä kun ne tulee tvstä. Mun välit mun pikkuveljeen on huonot se ain ärsyttää mua ja koska mul on toi agressiivisuus juttu nii suutun sille koko ajan. Mun kaks viel nuorempaa veljeä on nii söpöi ja pienii poikii et ne välit on hyvät. Tietty menee hermot kun ne huutaa. Mun ja äidin välit on katsos sellaset et joskus matavii päivii, yleensä tavallisii päivii ja tosi paljon hirveit päivii. Et en osaa sanoo. Isää mul ei oo (niinku on mul biologine mut se ei oo mun äidin kaa ja se ei asu Suomes sekä en nää häntä usein joten ei oo isää). Mä puran ajatuksii itsekseni samal ku itken mun huonees yksin.
Mä aijon hankkia apuu sit ku koulut alkaa nii meen koulupsykologille ja katsotaan et jatkanko siel käymistä. Sit mä en voi ainakaa kertoo mun äidille näist asioist en tiiä miks. Mut älkää painostako koska ahdistaa jo nyt toi ajatuski. Sä oot varmaa oikees HotChocolate. Mä en kyl menetä mitää jos mä juttelen mun luokkalaisille tai pyydän olee koulun jälkee. Joten teen sen sit kouluaikoina ja ehk viel lomal mut myöhemmin ku ei oo menoo. Mut alotin taas mun tanssiharrastuksen mun yksistä maailman parhaimmista kavereist joka mul on. :) :) ja sit syön ruokaa vaik mul ei ois nälkä ja jos mul on koko ajan nälkä nii mä en sit syö liikaa koska mun pitää pitää kii monipuolisesta ruokavaliosta. Tässä on mun suunnitelmat mun oireiden hoitoon. Paitsi yhteen: agressiivisuusjos koulus kilahan tosta vaan nii en iha tiiä mitä teen. Ehk meen vessaan ja sil lasken sit kymmeneet tai sit vaik sataan XDD niinku sanoit. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta ja nyt voin mennä eteenpäin mun elämässä. Kiitos :* :* :* <3<3
Kuulostaa masennukselta.Mee juttelee vaikka terveydenhoitajalle.Yleensä juttelun pitäis auttaa tossa tilateessa elämää.Ota huomioon että olet myös siinä iässä että osa noista tunteista kuuluu siihen ikään.Mutta ei kaikki noista kuten tuo syömättömyys yms.