Siirry sisältöön
huolestunu_

Hei! Olen 7. luokkalainen tyttö. Oon huolestunut itsestäni kun en yleensä vapaa-ajallani ole enää kavereideni kanssa. Mulla ei ole paljon kavereita. Jotain 4. Olen niiden kanssa aina koulussa ja meillä on mukavaa. Aina vapaa-ajalla tunnen itseni yksinäiseksi kun istun vain omassa huoneessani. Voisin tehdä asialle jotain, mutta en osaa. Ajatus siitä pelottaa että voisin tulevaisuudessa menettää ainoatkin kaverini jos en alkaisi heitä muualla kuin koulussa. En vain jotenkin pysty siihen. Usein asia saa minut itkemään ja tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Se masentaa minua ja ”vajoan” alas päin. Vanhempanikin kyselevät miksi en ala enää kavereitani tai kiusataanko minua tai onko minulla enää kavereita. Haluaisin olla kavereideni kanssa enemmän. Voiko se johtua iästäni vai jostakin muusta? Pari vuotta sitten olin kavereideni kanssa myös vapaa-ajalla mutta yhtäkkiä se vain loppui enkä osaa enää aloittaa uudestaan. Asia vaivaa minua.

Anteeksi pitkä teksti! Toivottavasti joku osaisi neuvoa.

VK

Miten elämässäsi nyt menee? Onko jotain tapahtunut, miksi et ole kavereidesi kanssa? Ahdistaako sinua? Ihminenhän voi syrjäytyä ahdistuksesta hieman. Itse kyllä koen sen hyödylliseksi jos oon ahdistununt niin olen kavereiden kanssa paljon enemmän. Oletko esim jutellut tästä vanhempiesi kanssa enemmän?

Voihan se niinkin ehkä olla, että tuossa iässä myös hieman vetäytyy omiin oloihinsa. Niin mäkin tein, mutta nykyään kärsin ahdistuksesta aika paljon ja kaverit ovat siinä tärkeänä osana, että selviän. Miltä sinusta kuulostaisi jos juttelet vaikka terkkarille asiasta, tai kuraattorille. Jos sinusta siltä tuntuu niin voisit kokeilla? Mitä mieltä oot?

Laitathan uudestaan viestiä! Voisimmehan siitä jutella täälläkinkin JOS vaan haluat. Keskustelupalstat on tätä varten!

huolestunu_ (aloittaja)

Mua ahdistaa monesti, mutta en jotenkin vaan tiedä mikä. En jaksa lähteä kotoa mihinkään ja aina väsyttää. Miten voisin aloittaa kertomaan vanhemmilleni kun alan heti itkemään ja tuntuu vain, että kukaan ei ymmärrä miltä musta oikeesti tuntuu. En vaan uskalla puhua kenellekään tästä.

Muuten elämässäni menee hyvin. Mulla on rakastava perhe ja ihanat muutama ystävää. Koulussakin menee ihan hyvin.

Vastaa aiheeseen: Oon huolestunut kaverisuhteistani

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top