Oon ihan hukassa ja surullinen jne koko ajan
Siis haluun olla koko ajan vaa surullinen ja itkee varsinki iltasin. Mä oon 13 v tyttö ja menetin mun ala asteen kaveriporukan ja oon ikävöinyt sitä koko 7 Ik. Mul on 4 kaverii koulus ja must tuntuu et jään ulkopuolelle ja et niiku kaikki ne kolme haluu olla vaa kolmistee ja et niil ois paljo kivempaa ilma mua. Muutenki must tuntuu vaa nii masentuneelt. Itken oikeesti joka ilta ja mietin kaikkia niitä ala asteen frendei ja nykysii ja et en riitä niille ja et oon ihan vammanen. Mul on koko ajan semmone tosi outo fiilis et niiku en tiiä mitä tekisin ja et oisin iha hukassa. Lisäks oon tosi epävarma itsestäni ja mun kehosta . Oon vähentäny syömistä, koska halusin olla laihempi [osa tekstistä poistettu] mut se meni jo ohi. NYKYÄÄ OON VAA SAD KOKO AJAN JA MASENTUNU. Pelkään myös koko ajan tai et mul on semmonen pieni pelon tunne koko ajan. Jotenki vaa oon ihan hukassa ja ahdistaa ja halusin vaa mennä pois. [osa tekstistä poistettu]. MITÄ TEEN?*
Hei!
Kiitos viestistäsi. Kuulostaapa siltä, että sinulla on paljon mielesi päällä, hyvä, että päätit kirjoittaa tänne.
Onpa kurja kuulla, että ikävöit ala-aste kaveriporukkaasi, he olivat varmasti sinulle tärkeitä. Kirjotit, että sinulla on neljä kaveria koulussa mutta koet, että jäät jotenkin ulkopuolelle ja ettet riitä heille. Oman itsetunnon kannalta on tärkeä löytää kavereita, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Onko mahdollista, että peilaat omia ajatuksiasi itsestäsi kavereiden ajatuksiksi? Uskon kuitenkin, että kaverisi viettävät aikaa kanssasi koska olet mukava ja kiinnostava kaveri. Voit hyvin myös ottaa tuntemuksesi puheeksi kaveriporukassasi, ehkä he yllättyvät mietteistäsi ja osaavat tulevaisuudessa ottaa sinut paremmin huomioon. Mietin, olisiko mahdollista ottaa uudelleen yhteyttä myös entisiin ala-aste kavereihisi, joita ikävöit. Ehkä myös he ovat ikävöineet sinua!
Kuvailet viestissäsi usein, että koet olevasi hukassa, ahdistunut ja surullinen ja, että myös itsetuhoista käytöstä on ennen ollut. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on paha olla. Kun ihminen ei tiedä, miten omia tunteitaan käsittelisi näkyy se välillä itsetuhoisena käytöksenä. Olen iloinen lukiessani, että olet sen jättänyt taaksesi, se osoittaa todellista vahvuutta. Kun kuvailit, että olet hukassa mietin, josko itse saat kiinni siitä, mikä kaikki sinua ahdistaa ja surettaa? Olisiko sinun mahdollista purkaa mieltäsi jonkun ystävän tai muun läheisen ja luotettavan ihmisen kanssa? Voisitko myös ajatella ottavasi paperia ja kynän ja kirjoittavasi alas asioita, tunteita ja mietteitä, jotta ajatuksesi hahmottuisivat? Tämän voit myös tehdä yhdessä jonkun kanssa, joka ehkä kysymyksillä osaa auttaa sinua selventämään ajatuksiasi. Muista, että jaettu huoli on aina kevyempi kantaa.
Kirjoitit vielä, että olet epävarma itsestäsi ja kehostasi. Ulkonäköön liittyvät asiat mietityttävät nuoruudessa lähes kaikkia. On normaalia välillä kokea, että oma keho ei miellytä ja sitä haluaisi korjata. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaisessa ihmisessä on virheitä ja paljon kaunista. Oletko miettinyt mitä kaikkea kaunista ja ihanaa juuri sinussa on?
Jos haluat voit olla myös meihin yhteydessä nettikirjeen, chatin tai puhelimen kautta. Päivystäjämme voi auttaa sinua hahmottamaan tilannettasi ja yrittää yhdessä kanssasi keksiä ratkaisuja tilanteeseesi.
Muista, että olet tärkeä ja ihana juuri tuollaisena, kun olet.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei! Ikävä kuulla, että sinulla on kurjaa. Ymmärrän osittain, koska itsellänikin on paljon kavereita tai ainakin luulin niin, mutta tuntuu että ne eivät kuitenkaan ole kavereitani, koska he kulkevat omissa porukoissaan. Jos joku jää jälkeen, pysähdytään odottamaan, mutta jos minä jään jälkeen, sitä ei edes huomata. Löysin pari vuotta sitten tyypin joka tuli samalle luokalle kuin missä minä olin. Hän oli aina yksin. Mutta nyt hän on paraskaverini ja häneen voin luottaa. Uskon, että itsekin löydät vielä sen yhden hyvän kaverin. Ei kavereita enempää tarvitakaan, kun on yksi hyvä kaveri.
Tsemppiä!