Siirry sisältöön
minävain

no nii elikkä en tiiä onko mulla masennusta vai onko tää nii vakavaa. Oon 16-vuotias lukiolaistyttö ja musta tuntuu että elämästä on kadonnu mielenkiinto lähes kokonaan. Mulla on ollu tätä jo monta vuotta mutta välissä on ollu parempiaki jaksoja. Ennen olin tosi huumorintajunen ja ilonen tytttö ja hauskanpito ei ollu mikään ongelma. nykyään mua ei juuri koskaan huvita pitää hauskaa vaan pitää oikeen väkisellä koittaa hymyillä muitten jutuille, ettei mun alakuloa huomaa. Mulla on aika paljonki kavereita mutta en jotenki osaa kertoa mun huolia ja murheita kellekään. Kukaan ei siis tiiä mitä mun päässä oikeesti liikkuu. Musta tuntuu että mun kaverit on kyllä huomannu että oon erilainen ku ennen mutta tuntuu ettei niitä kiinnosta. Ja mun on jotenki vaikee pitää yhteyttä sellasiin ihmisiin, keihin ennen olin yhteydessä. Tuntuu, ettei millään oon oikeen väliä. Fyysisiä oireitaki on ollu. Mun maha on usein kipeenä ja mulla on ajoittain pahoja huimauskohtauksia. Nykyään myös menkat tulee ihan epäsäännöllisesti ja harvemmin ku ennen. Mulla on myös ongelmia painon kanssa. Oon terkkarin mukaan normaalippainonen(en oo sellanen laiha niinku useimmat) mutta silti koen itteni läskiks. Paino on pudonnu pari kiloa mutta koen itteni vielä lihavammaks. Tuntuu muutenki niin vastenmieliseltä ja surkeelta ihmiseltä etten jaksa :(

MLL Ylläpito

Hei,

hyvä, että kirjoitit tänne!

Sanotaan, että silloin, jos matala mieliala jatkuu yhtäjaksoisesti yli kaksi viikkoa, on siihen syytä kiinnittää huomiota ja lähteä pohtimaan, mitä alakulon taustalla voisi olla ja miten edetä asian kanssa. Eli mielialojen vaihtelu on sinänsä aivan normaalia niin nuorilla kuin aikuisillakin, mutta pidempään jatkuneena siihen on syytä paneutua ja käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen tai muun luotettavan oloisen aikuisen kanssa.

Joskus kavereiden välinpitämättömältä tuntuva käytös voikin olla neuvottomuutta. Heitä saattaa askarruttaa sinun muuttunut käytöksesi, mutta päällepäin näkyvä hymysi kuitenkin hämätä heidät uskomaan, että olet ihan ok, eivätkä he uskalla kysyä mitään. Mitä ajattelet siitä, jos kertoisit ystävillesi tai yhdelle ystävistäsi, mitä oikeasti sisimmässäsi tunnet? Tai voisiko sen tehdä viestillä, jos kasvotusten puhuminen tuntuu vaikealta?

Entä voisitko ajatella juttelevasi vanhemmillesi tai toiselle heistä alakulon tunteistasi sekä fyysisistä oireista? Jos vanhemmille puhuminen ei ole vaihtoehto, niin miten koet terveydenhoitajanne – voisiko hänelle jutella? Terkkarilla on vaitiolovelvollisuus ja keskustelujenne tulisivat olla luottamuksellisia. Jos sinua askarruttaa luottamuksellisuus, niin voit pyytää häntä kertomaan vaitiolovelvollisuudestaan ja/tai sanoa, että haluat kertomasi pysyvän vain teidän välillänne.

Mitä kuukautisiin tulee, niin painon putoamisella voi olla vaikutusta niiden epäsäännöllisyyteen. Muistathan syödä riittävästi päivän aikana? Langanlaihuus ei ole sitä, mitä tulisi tavoitella, vaan normaalipaino ja terve, hyvä olo itsensä kanssa. Hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Laihuus ei tarkoita kumpaakaan niistä. Alipainolla on huonoja vaikutuksia terveyteen ja jaksamiseen (myös mielialaan!), joten kannustan sinua kiinnittämään huomiota riittävään ja monipuoliseen syömiseen. Olet kaunis, hyvä ja riittävä sellaisena, kuin olet!

Jaksamista ja rohkeutta avun hakemiseen! Muista, että voit myös soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella maksutta, luottamuksella ja nimettömänä aikuisen kanssa. Chat päivystää ma-ke täällä Nuortennetissä ja se toimii samoilla periaatteilla, kuin puhelin.

Vastaa aiheeseen: oonko terve?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top