Hei,
hyvä, että kirjoitit tänne! Kuulostaa hyvin huolestuttavalta, että olet satuttanut itseäsi jo pitemmän aikaa. Asia on vakava ja tarvitset ja ansaitset apua ja tukea. Ilmeisesti kukaan laitoksessa tai perheenjäsenistäsi ei tiedä, vai?
Kuten itsekin kirjoitat, olosi ei enää helpotu. Olisikin tosi tärkeää, että saisit nyt lopetettua itsesi satuttamisen, mutta ymmärrän, että sitä voi olla vaikea noin vain lopettaa omin neuvoin. Usein jostain tavasta eroon pääseminen vaatii mielen lujuuden lisäksi jonkun toisen tavan, hyvän sellaisen, sen huonon tavan tilalle.
Puhuminen asiasta ääneen auttaa usein. Siksi olisi hienoa, jos löytäisit laitoksesta jonkun aikuisen, kenelle uskaltaisit kertoa, miltä sinusta tuntuu ja miten purat pahaa oloasi. Aikuiset ovat siellä auttaakseen sinua ja jokainen heistä haluaa sinun parastasi, vaikka sinusta ei aina siltä tuntuisi. Mitä ajattelet siitä, jos kirjoittaisit kirjeen vaikka omahoitajallesi (tai jollekin muulle aikuiselle) ja antaisit sen luettavaksi? Voisit vaikka sanoa etukäteen, että sinulla on asia, josta on vaikea puhua, mutta haluaisit kuitenkin kertoa siitä. Voit kirjoittaa lapulle ihan vaikka vaan muutaman lauseen. Kun aikuiset saavat tietää pahasta olostasi, niin voisitte yhdessä miettiä, miten saisitte satuttamisen loppumaan. Voisitteko esimerkiksi sopia, että aina kun sinun tekee mieli satuttaa, hakeudut aikuisen juttusille ja voisitte puhua. Tai ihan vaan jo se, ettei sinun tarvitsisi olla yksin sillä hetkellä.
Olet arvokas tyttö, muistathan sen? Kukaan ei saisi satuttaa sinua, vaan sinua tulee kohdella arvostaen, kunnioittaen ja helläkätisesti. Tämä pätee myös itseesi, eli myöskään sinun itsesi ei tulisi satuttaa Sinua. Itsestä huolen pitämistä ja arvostamista voi pikku hiljaa opetella. Joka aamu, kun katsot peiliin, niin voisit sanoa itsellesi ääneen tai mielessäsi hyviä ja kauniita asioita itsestäsi. Jokaisessa meissä on niitä. Yritä vaikka väkisin löytää jotain hyvää sanottavaa. ”Olen arvokas ja ansaitsen hyvää.”, esimerkiksi. Iltaisin voisit sanoa peilikuvallesi kiitoksen jostain hyvästä, mitä olet päivän aikana saanut aikaiseksi. Ihan vaikka joku pieni asia! Yritä pienin askelin muuttaa ajatuksiasi positiiviseksi itsestäsi, jolloin et enää toivottavasti halua aiheuttaa itsellesi kipua, vaan ainoastaan hyvää.
Toivon sinulle rohkeutta ottaa asia puheeksi aikuisen kanssa! Ja valoa, toivoa ja halauksen lähetän myös!
