Moi oon 12-vuotias tyttö. Mua ahistaa melkein kokoajan enkä saa tehtyä asialle mitään. [osa tekstistä poistettu] Olenko tulossa hulluksi? Oon ajatellu itsemurhaa, mut en uskalla tappaa itteeni. En myöskä saa näit ajatuksii pois mielestä. En halua psykologille. Kukaa läheinen ei tiiä täst. Tarttisin oi8keesti neuvoja..
Hei,
et ole tulossa hulluksi, vaan paha olo on kasvanut vain niin isoksi, että yrität jollain keinoin sitä lievittää. Tiedostat itsekin, ettei nykyinen tapa ole hyvä, koska se vahingoittaa sinua ja siitä onkin nyt hankala päästä eroon.
Kuinka kauan ahdistusta on kestänyt? Osaatko sanoa, mistä ahdistus kumpuaa? Iskeekö ahdistus ja mieliteko itsesi vahingoittamiseen tietyissä tilanteissa (esim. ollessa yksin kotona, illalla..?) ja voisiko näihin tilanteisiin keksiä jotain sellaista, joka pienentäisi ahdistuksen määrää? Esimerkiksi toisten/toisen ihmisen seuraan hakeutuminen, läheiselle soittaminen, päiväkirjaan kirjoittaminen… Entä mistä asioista sinulle tulee hyvä olo ja saat ehkä vähän ajatuksia muualle?
Ajattelen, että olisi tärkeää, että juttelisit jollekin aikuiselle, vaikka se varmasti pelottaa ja jännittää. Jos vanhempasi tietäisivät, mitä sinulle tällä hetkellä kuuluu, he varmasti haluaisivat tukea sinua, vai mitä? Koulun aikuisilla (kuraattori, terkkari, psykologi..) on vaitiolovelvollisuus ja voit keskustella heidän kanssa luottamuksella. Silloin, jos koulun aikuisella herää iso huoli lapsen tai nuoren hyvinvoinnista ja/tai turvallisuudesta, on heillä velvollisuus viedä asiaa eteenpäin. Tämän vuoksi sinun ei kuitenkaan kannata olla lähestymättä aikuista. Jos haluat, voit ensin puhua ahdistuksen tunteestasi ja siitä, että kaipaisit juttelua luottamuksella. Halutessasi voit käyttää apunasi myös Nuortennetin Mistä apua? -osiosta löytyvää Huoli puheeksi -lomaketta. Se on tarkoitettu keskustelun avaamisen tueksi. Vaihtoehtoisesti voisit myös kirjoittaa kirjeen vanhemmillesi tai jollekin muulle valitsemallesi aikuiselle.
Itsemurha ei ole ratkaisukeino. Kuoleman ajattelu silloin, kun on paha olla eikä tiedä, miten tilanteesta tai olosta pääsisi eteenpäin ja kohti parempaa, voi tuntua ainoalta ratkaisulta, mutta se ei koskaan ole niin. Kuolema on kaikista lopullisin teko ja ennen kuin sellaista edes harkitsee, eikö kannattaisi antaa kaikille muille apukeinoille ja elämälle mahdollisuus? Sinulla on koko elämä edessäsi, iloineen ja yllätyksineen. Elämään mahtuu monenlaista vaihetta ja elämä virtaa koko ajan eteenpäin, eli tämä hetki ja olotila eivät ole ikuisuus. Voit vielä elää ilman ahdistusta ja tuntea iloa ja nautintoa! Uskalla pyytää apua, jotta voit selättää ahdistuksen!
Tsemppaushaleja!!!
