Hei Nemori.
Kiitos viestistäsi. Kirjoitit, että sinulla on henkisesti huono olla. Onpa surullista kuulla, että et voi hyvin juuri nyt. Mutta hienoa, että rohkenit kirjoittaa asiasta tänne meidän keskustelupalstallemme, etkä jäänyt yksin pohtimaan asiaa.
Kirjoitit että menetit parhaan ystäväsi, jonka jälkeen olet tuntenut itsesi yksinäiseksi, ja eristäytyneeksi muista ystävistäsi. Onpa todella ikävä ikävää, että olet menettänyt parhaimman ystäväsi. Se on varmasti ollut sinulle raskas kokemus. Hyvä ystävä voi olla kuin perheenjäsen. Kun menettää tärkeän ihmisen elämästään, voi siitä olla vaikea päästä yli. Kun kokee menetyksen, on hyvä antaa itsensä surra. Suru kestää aina oman aikansa ja voi näyttäytyä monellakin tavalla, niin hyvinä kuin harmillisinakin tekoina.
Kerroit tekeväsi itsetuhoisia tekoja. Vaikka sinusta hetkellisesti voisikin tuntua, että se auttaa, on itsetuhoiset teot aina huono tapa toimia, kun on paha olla ja toivonkin, että tähän käytökseen puututtaisiin nopeasti. Sinä ja sinun kehosi on tärkein asia jonka omistat, ja toivonkin että pidät itsestäsi oikein hyvää huolta. Olisi todella tärkeää, että pystyisit kertomaan olostasi ja itsetuhoisista teoistasi jollekin lähipiirissäsi olevalle turvalliselle aikuiselle. Olisiko sinun mahdollista puhua esimerkiksi vanhemmillesi, opettajallesi tai kenties koulukuraattorille? Ympärilläsi on varmasti monta henkilöä, jotka todellakin haluavat, että voit hyvin ja haluavat sinua auttaa. Voi olla vaikea ottaa asia puheeksi, varsinkin jos ei ole tottunut hakemaan itselleen apua. Tapoja kertoa on myös monia. Jos sinusta on luontevampaa kirjoittaa, voisitko esimerkiksi kirjoittaa pienen kirjeen, jossa saman asian, minkä tänne kirjoitit ja antaa sen sitten valitsemallesi henkilölle. Kyseinen henkilö osaa varmasti ottaa asian sinun kanssasi puheeksi ja yhdessä voitte miettiä ratkaisuja tilanteeseesi.
On myös ikävä kuulla, että koet itsesi yksinäiseksi, vaikka olisitkin jonkun seurassa. Tämä ei todellakaan ole epätavallista, että voi tuntea näin. Voisitko pohtia mikä saisi sinut tuntemaan itsesi vähemmän yksinäiseksi siinä seurassa missä olet? Tunnetko kenties, että jokin puuttuu? Ystävyyssuhteissa on myös hyvä yrittää puhua omista tarpeistaan ja jos kokee, että olisi tarvetta saada muutos johonkin. Olisiko sinun mahdollista puhua yksinäisyyden tunteestasi ystäväporukassasi? Tai voisitko ottaa sen puheeksi jonkun turvallisen aikuisen kanssa?
On todella tärkeää, ettet jää yksin pohtimaan näitä asioita. Jutteleminen auttaa aina! Vaikka sinusta nyt tuntuu yksinäiseltä ja siltä, että sinulla on huono olla, ei sen tarkoita, etteikö asiat voisi muuttua parempaan suuntaan jo pian. Olet rohkea, kun uskalsit avautua tilanteestasi tänne ja olen aivan varma, että rohkenet ottaa asian puheeksi myös jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen kanssa. Olet tärkeä ja sinulla on oikeus voida hyvin!
Jos haluat pohtia asiaa meidän kanssamme voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 tai ruotsiksi 0800 96 116). Yhdessä päivystäjän kanssa voit nimettömästi ja luottamuksellisesti pohtia ratkaisuja tilanteeseesi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
