Olen jonku aikaa ollu tosi allapäin, yritän olla ilonen muille mut ku pääsen kotia nii tuntuu että mikään ei onnistu.[osa tekstistä poistettu] Miten pääsisisn eroon en uskalla puhuu kellekkää..
Hei.
Kiitos tärkeästä viestistäsi ja rohkeudestasi jakaa ajatuksiasi.
Kirjoitit, että olet allapäin, mikä on myös johtanut itsetuhoiseen käytökseesi. Kerroit myös ystäväsi itsetuhoisuudesta. Ystävän pahoinvointisuus on aina ystäville myös kova paikka ja voi aiheuttaa paljon huolta ja ahdistusta. En siis ihmettele yhtään, jos jäät näitä asioita pohtimaan. Hienoa kuitenkin, että olet lähtenyt miettimään mistä voisit saada itsellesi apua. Tunteesi ovat aitoja juuri sinulle, ja niitä saa ja kuuluukin näyttää. Se, että esittää jotakin muuta kuin on, ottaa aina enemmän voimia kuin antaa. Mieti, mitä tapahtuisi, jos et esittäisikään iloista kodin ulkopuolella? Uskon, että monikin ympärilläsi heräisi miettimään miten sinä voit ja haluaisi auttaa.
Ymmärrän, että omasta voinnista puhuminen voi tuntua pelottavalta. Puhuminen kuitenkin aina kannattaa, sillä se helpottaa aina oloa. Kannustan sinua siis juttelemaan voinnistasi jonkun lähipiirissäsi olevan turvallisen aikuisen kanssa. Tämä aikuinen voi olla esimerkiksi omat vanhempasi tai koulun puolelta, vaikka kouluterveydenhoitaja tai kuraattori. Jos tuntuu, ettet tiedä miten kertoisit, voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen tai lapulle lauseita, jossa kerrot asioista, jotka painavat mieltäsi? Tämän voisit aluksi antaa valitsemallesi turvalliselle aikuiselle. Asiaa voit myös alustaa kertomalla, että sinä haluaisit puhua, mutta että sinua pelottaa kertoa asiasta. Näin aikuinen tietää valmiiksi, että se mitä sinulla on sanottavana, on erityisen tärkeää.
Ympärilläsi on ihmisiä, jotka todella haluavat sinun parastasi, uskalla tukeutua heihin. Sinä olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
