Moi…
Olen 19-vuotias nuori nainen ja käyn ammattikoulua. Ja minun ongelmani on masennus, [lopputeksti poistettu]
Hei Susku,
viestistäsi herää iso huoli. Sen vakavan sisällön ja palstamme periaatteiden vuoksi en voi julkaista tekstiäsi.
Sinulla on selkeästi todella paha olla ja se on kestänyt jo pitempään. Tilanne ei vaikuta siltä, että se olisi mennyt parempaan suuntaa, joten siksi kannustan sinua hakemaan apua.
Käyt ammattikoulua, mikä on hyvä juttu. Koulussasi on varmaankin opiskelijaterveydenhuolto? Sieltä saisit parhaiten ja nopeiten apua tilanteeseesi. Voisitko mennä heti pikimmiten juttelemaan (tai varata ajan) koulusi terveydenhoitajalta tai psykologilta? He ovat luotettavia ammattilaisia, jotka ovat siellä auttamassa sinua ja muita opiskelijoita. Jos asioiden esille ottaminen tapaamisessa tuntuu vaikealta, niin voisit kirjoittaa asioita tai vaikka vaan sanoja (esim. masennus..) paperille ja ojentaa sen ammattilaiselle. Voit käyttää apunasi myös Nuortennetin Mistä apua -osioista löytyvää Huoli puheeksi -lomaketta.
Olet arvokas nuori, jolla on koko elämä edessään. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin se, että panostat omaan hyvinvointiisi ja annat läheisille mahdollisuuden auttaa sinua voimaan paremmin. Avun hakemisessa ja vastaanottamisessa ei ole mitään negatiivista, vaan se on viisain ja järkevin teko, mitä ihminen voi elämässään tehdä. Anna siis mahdollisuus itsellesi ja auttajille! Ei ole mitään hävittävää, ainoastaan voitettavaa.
Jos haluat sulatella ammattiavun hakemista, voisitko ensin jutella jollekin läheiselle (ystävälle, vanhemmille, siskolle..) ? Tai soittaa ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai jutella nimettömänä MLL:n chatissa ma-to klo 17-20?
Rohkaisuhalauksia!
Minun paha olo on kestänyt tosi pitkään jo. Ja ensinnäkään en mene meidän koulun terveydenhoitajan juttusille, koska se ei kuuntele ollenkaan. Ja en uskalla kertoa vanhemmille ja siskoillekaan tästä. Ainut joka tietää [osa tekstistä poistettu] on mun paras kaveri ja se asuu kaukana minusta.
Jos mietit kaikkia lähellä olevia ihmisiä, niin onko heistä kukaan sellainen, jolle voisit kuvitella kertovasi? Tai olisitko valmis menemään terveyskeskukseen juttelemaan terveydenhoitajan/sairaanhoitajan kanssa?
En tiedä, mitä poistetuissa kohdissa lukee, mutta yritän kuitenkin auttaa.
Ammattiapu on tosi laajaa ja löytyy monta ihmistä, joilla kaikillla oma tyylinsä auttaa. On kurjaa, jos tunnet, ettei oman koulusi terveydenhuolto kuuntele tai tee asialle mitään. Kannattaa vaan jatkaa sitkeesti yrittämistä. Postetti teksti varmasti sisältää vaikeita asioita sinulle, niin mitäpä, jos näyttäisit saman tekstin jollekin luotettavalle aikuiselle lähelläsi. He varmasti ovat halukkaita auttamaan! Aikuinen voi olla kuka vaan, tuttava, terveydenhoitaja, opettaja, kaverisi vanhempi tai oma vanhempi, mutta heille omista tunteista kertominen saattaa olla hyvin hankalaa, tiedän kokemuksesta. Tiedän myös sen, että kun löytää luotettavan aikuisen, jolle puhua, auttaa se oloon huomattavasti! Toivon sinun etsivän apua mitä kautta tahansa, kunhan etsit. Puhuminen on pelastanut henkeni, sillä puhessani asioista olen siirtänyt sanomani asiat toisen vastuulle eikä minun tarvitse yksin pohtia niitä.
Etäiset halit täältä ja hirveän paljon tsemppiä ja uskoa sulle! Tärkeintä on uskoa, että asiat jäsjestyvät, sillä niin se tapahtuu, vaikka et nyt kuvittele niin!
Voimia!
Lähipiirissäni ei ole sellaisia ystäviä jolle voisin kertoa. Ja en ole valmis lähtemään terveyskeskukselle juttelemaan kenenkään kaa. En tiedä mistä saisin apuu… Oon niin maassa ja turhautunut elämään.
En tiedä mistä apua haen. Kaikkia oon kokeillut.