Olen 14 vuotias tyttö ja siis mulla on tilanne joka on vähän vaikee… [teksti poistettu]
Hei nimimerkki ”epävarma”,
valitettavasti viestisi sisällön vuoksi en voi julkaista sitä palstallamme. Asia, josta kirjoitit on kuitenkin tärkeä ja haluan sinun saavan jotain tietoa/neuvoa.
Kuulostaa siltä, että suhteesi ruokaan ei ole normaali tällä hetkellä. Olet ehkä itsekin huolissasi, vaikka kavereillesi olet väittänyt olevasi ok? Luultavasti nuo ”kohtaukset”, joista mainitsit, ovat seurausta huonosta syömisestä. Se on huolestuttavaa. Ravinto ja terveys ovat asioita, joiden laiminlyönnistä voi olla vakavia ja pysyviä seurauksia keholle. Miten koet jaksavasi tällä hetkellä? Väsyttääkö sinua enemmän ja millainen mielialasi on? Yleensä huono ravitsemus vaikuttaa suoraan myös näihin asioihin. Ja jos ei vielä vaikuta, niin ennen pitkää niin käy, jos kehosi ei saa tarpeeksi polttoaineita. Kysyit pituuskasvusta ja kyllä – se on yksi monesta asiasta, johon liian vähäinen ravinto kasvavassa iässä voi vaikuttaa.
Ymmärrän, että paineet ja halu olla laiha ja kaunis ovat monella nuorella sekä aikuisella kovat – myös sinulla kirjoittamasi perusteella. Monet liittävät laihuuden onnellisuuteen, vaikka oikeasti terveellisyys on se asia, joka liittyy onnellisuuteen. Liiallinen laihuus ja/tai liian vähäinen määrä ruokaa ovat kaikkea muuta, kuin terveellistä. Jos kehoa kohtelee huonosti, se vaikuttaa mieleenkin. Jokainen meistä on erilainen niin luonteeltaan kuin kehon rakenteeltaan. Ja jokainen on ihana ja kaunis omana itsenään. Toivon todella, ettet vahingoittaisi itseäsi kohtelemalla kehoasi huonosti, sillä se tie ei ole hyvä tie. Olet nuori, kehittyvä ja kaunis ihminen – juuri sopiva ja ainutlaatuinen!
Jos koet, että sinun on vaikea palauttaa ruokarytmiäsi normaaliksi ja asia muutenkin mietityttää sinua vielä kovasti, niin kannustan sinua käymään terveydenhoitajan juttusilla koulussa. Hän on alan ammattilainen. Tai voisitko jutella kotona asiasta vanhemmillesi? Älä jää yksin asian kanssa, jos et pääse omin neuvoin pois tämän hetken ruokailutavoistasi.
Tsemppiä kovasti!!
Hei ”penni”,
valitettavasti en palstan sääntöjemme vuoksi voi julkaista viestiäsi kokonaisuudessaan. On kuitenkin tärkeää ja hienoa, että haluat hakea apua. Siihen sinua myös lämpimästi rohkaisen.
Usein huonosta ja vahingollisesta tavasta eroon pääseminen vaatii aluksi jonkun toisen, paremman ja ei-vahingollisen, tavan löytämisen siihen tilalle. Mitä voisit tehdä silloin, kun mielesi tekee kääntyä tämän huonon tavan puoleen helpottaaksesi oloasi? Mitkä ovat asioita/tekemisiä, joista pidät ja jotka eivä satuta sinua eikä ketään muuta? Joitakin auttaa esimerkiksi tunteiden ja pahan olon kirjoittaminen paperille, piirtäminen, ulkoilu, kaverille tai jollekin muulle soittaminen, musiikin kuuntelu.. mikä tahansa muu, kuin sellainen, joka on sinulle vahingollista.
Huonosta tavasta voi olla myös vaikea päästä omin voimin eroon eikä siitä tarvitsekaan selvitä yksin. Apua on saatavilla ja ympärilläsi on ihmisiä, ketkä haluavat auttaa sinua. Olisiko sinun mahdollista kertoa tai kirjoittaa viestissä jollekin luotettavalle aikuiselle näistä asioista, joista kirjoitit tänne palstalle? Ja pyytää siltä aikuiselta apua. Jos et halua kertoa perheenjäsenillesi, niin kouluterveydenhoitaja (jos olet koulussa) on esimerkiksi sellainen aikuinen, joka voi auttaa sinua.
Voit myös kirjoittaa pitemmin tilanteestasi Lasten ja nuorten kirjepalveluun tai voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella siellä nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi aikuisen kanssa.
Epilepsia tai mikä tahansa sairaus on ikävä asia. Epilepsiaa sairastavia ja sen kanssa hyvää elämää viettäviä ihmisiä on kuitenkin paljon. Ymmärtääkseni epilepsiaa on myös monen eri asteista..? Oletan, että olet saanut sairauteesi lääkärin apua ja neuvoa? Älä anna sairautesi lannistaa sinua! Älä anna minkään vastoinkäymisen lannistaa sinua. Tästäkin tilanteesta voit päästä eteenpäin ja alkaa voida paremmin.
Voimia sinulle ja toivottavasti rohkaistut pian hakemaan itsellesi apua!
Hei ”tyttöliini”,
olet kaikkea muuta, kun tyhmä, koska olet halukas lopettamaan ikävän tapasi. Monesti se tapa, josta kerroit, kehittyy vääränlaiseksi ja lopulta oloa vain huonontavaksi tavaksi purkaa pahaa oloa. Joskus se voi olla myös hätähuuto ympärillä oleville ihmisille. Joka tapauksessa taustalla on paha olo ja sen purkamiseen tulisi löytää muita turvallisia keinoja.
Oletkin jutellut poikaystävällesi ja se on helpottanut oloasi – eli olet löytänyt yhden paremman tavan purkaa mieltäsi. Sanot, että vajoat ikään kuin koomaan silloin, kun toimit itsellesi vahingollisesti.. onko joitain tiettyjä paikkoja, asioita, tapahtumia, jotka saavat sinut tällaiseen mielentilaan? Niitä tilanteita ja asioita tulisi välttää ja ennakoida, mutta niistä voi olla vaikea saada itse täysin selkoa, ennen kuin olotila on jo päällä. Tähän keskustelu ja asioiden jäsentäminen jonkun aikuisen kanssa voisi auttaa.
Kannustankin sinua juttelemaan nuorisopsykiatrian polilla asioista, joista kirjoitit. Olisi äärimmäisen tärkeää, että he siellä tietävät, mitä ajattelet ja miten voit. Siten saat tarpeeksi ja oikeanlaista apua. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko kirjoittaa lapulle ylös asioita tai käyttää Huoli puheeksi -lomaketta: http://www.mll.fi/huolipuheeksi . Voit antaa lapun sille aikuiselle, ketä siellä tapaat.
Voit aina soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa pitemmin nettikirjeessä (Lasten ja nuorten kirjepalvelu). Molemmat ovat luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia.
Toivottavasti saat pian apua ja tästä vuodesta tulee valoisampi!
Hei Susku,
viestistäsi herää iso huoli. Sen vakavan sisällön ja palstamme periaatteiden vuoksi en voi julkaista tekstiäsi.
Sinulla on selkeästi todella paha olla ja se on kestänyt jo pitempään. Tilanne ei vaikuta siltä, että se olisi mennyt parempaan suuntaa, joten siksi kannustan sinua hakemaan apua.
Käyt ammattikoulua, mikä on hyvä juttu. Koulussasi on varmaankin opiskelijaterveydenhuolto? Sieltä saisit parhaiten ja nopeiten apua tilanteeseesi. Voisitko mennä heti pikimmiten juttelemaan (tai varata ajan) koulusi terveydenhoitajalta tai psykologilta? He ovat luotettavia ammattilaisia, jotka ovat siellä auttamassa sinua ja muita opiskelijoita. Jos asioiden esille ottaminen tapaamisessa tuntuu vaikealta, niin voisit kirjoittaa asioita tai vaikka vaan sanoja (esim. masennus..) paperille ja ojentaa sen ammattilaiselle. Voit käyttää apunasi myös Nuortennetin Mistä apua -osioista löytyvää Huoli puheeksi -lomaketta.
Olet arvokas nuori, jolla on koko elämä edessään. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin se, että panostat omaan hyvinvointiisi ja annat läheisille mahdollisuuden auttaa sinua voimaan paremmin. Avun hakemisessa ja vastaanottamisessa ei ole mitään negatiivista, vaan se on viisain ja järkevin teko, mitä ihminen voi elämässään tehdä. Anna siis mahdollisuus itsellesi ja auttajille! Ei ole mitään hävittävää, ainoastaan voitettavaa.
Jos haluat sulatella ammattiavun hakemista, voisitko ensin jutella jollekin läheiselle (ystävälle, vanhemmille, siskolle..) ? Tai soittaa ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai jutella nimettömänä MLL:n chatissa ma-to klo 17-20?
Rohkaisuhalauksia!
Minun paha olo on kestänyt tosi pitkään jo. Ja ensinnäkään en mene meidän koulun terveydenhoitajan juttusille, koska se ei kuuntele ollenkaan. Ja en uskalla kertoa vanhemmille ja siskoillekaan tästä. Ainut joka tietää [osa tekstistä poistettu] on mun paras kaveri ja se asuu kaukana minusta.
Jos mietit kaikkia lähellä olevia ihmisiä, niin onko heistä kukaan sellainen, jolle voisit kuvitella kertovasi? Tai olisitko valmis menemään terveyskeskukseen juttelemaan terveydenhoitajan/sairaanhoitajan kanssa?
En tiedä, mitä poistetuissa kohdissa lukee, mutta yritän kuitenkin auttaa.
Ammattiapu on tosi laajaa ja löytyy monta ihmistä, joilla kaikillla oma tyylinsä auttaa. On kurjaa, jos tunnet, ettei oman koulusi terveydenhuolto kuuntele tai tee asialle mitään. Kannattaa vaan jatkaa sitkeesti yrittämistä. Postetti teksti varmasti sisältää vaikeita asioita sinulle, niin mitäpä, jos näyttäisit saman tekstin jollekin luotettavalle aikuiselle lähelläsi. He varmasti ovat halukkaita auttamaan! Aikuinen voi olla kuka vaan, tuttava, terveydenhoitaja, opettaja, kaverisi vanhempi tai oma vanhempi, mutta heille omista tunteista kertominen saattaa olla hyvin hankalaa, tiedän kokemuksesta. Tiedän myös sen, että kun löytää luotettavan aikuisen, jolle puhua, auttaa se oloon huomattavasti! Toivon sinun etsivän apua mitä kautta tahansa, kunhan etsit. Puhuminen on pelastanut henkeni, sillä puhessani asioista olen siirtänyt sanomani asiat toisen vastuulle eikä minun tarvitse yksin pohtia niitä.
Etäiset halit täältä ja hirveän paljon tsemppiä ja uskoa sulle! Tärkeintä on uskoa, että asiat jäsjestyvät, sillä niin se tapahtuu, vaikka et nyt kuvittele niin!
Voimia!
Lähipiirissäni ei ole sellaisia ystäviä jolle voisin kertoa. Ja en ole valmis lähtemään terveyskeskukselle juttelemaan kenenkään kaa. En tiedä mistä saisin apuu… Oon niin maassa ja turhautunut elämään.
En tiedä mistä apua haen. Kaikkia oon kokeillut.
Hei,
viestisi sisältöä en voi julkaista, mutta asia on tärkeä. Kuulostaa siltä, että olet etsinyt helpotusta pahaan oloosi ja päätynyt keinoon, joka ei ole hyväksi sinulle eikä loppu viimeksi poista pahaa oloa. Hyvä, että nyt etsit keinoja lopettaa tämä huono tapa!
Millaista apua olet saanut masennukseen? Onko sinulla ketään, kenen kanssa säännöllisesti juttelet?
Onko niissä tilanteissa, joissa sinun tekee mieli satuttaa itseäsi, jotain yhteistä? Esim. illalla ennen nukkumaan menoa/yksin ollessasi/jotain muuta..? Voisiko niitä tilanteita ennakoida ja miettiä, miten niistä selviäisi ilman, että joutuisit turvautumaan tähän vahingolliseen tapaan? Pystyisitkö hakeutumaan aikuisen seuraan tai soittamaan jollekin läheiselle? Joitain auttaa ajatusten saaminen muualle tekemällä jotain muuta/itselle mieluista, joitain ajatuksista ja tunteista kirjoittaminen. Pahasta olosta puhuminen on monelle ratkaiseva tie itsetuhoisuudesta pois pääsemiseksi. Kun pahaa oloa ei tarvitse kantaa yksin tai padota sisälleen, sisäinen tuska helpottaa pikku hiljaa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että sinulla olisi aikuisia tai aikuinen, joiden/jonka puoleen voit kääntyä ja johon voit luottaa.
Kannustan sinua soittamaan myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai juttelemaan meille chatissa. Molemmissa palveluissa saat jutella aikuisen kanssa luottamuksella ja nimettömänä. Puhelu on sinulle maksuton.
Jaksamista sinulle!