p.s

Hei,

elämän tarkoituksesta on varmasti monta näkemystä. Mitä ehkä itse ajattelet elämän tarkoituksesta? Voisiko se olla esimerkiksi elää mahdollisimman hyvä elämä, rakastaa ja välittää lähimmäisistä ja kantaa kortensa kekoon paremman maailman puolesta… ja monta muuta asiaa?

Itse ajattelen, että elämän tarkoitus on myös löytää niitä asioita, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Kun itse voi hyvin, voi hyvinvointia välittää myös ympärilleen. Itseään tulisi myös vaalia – kohdella hyvin ja odottaa sitä myös muilta ihmisiltä. Silloin, kun on paha olo, itsestään voi olla vaikea ajatella hyviä asioita tai nähdä omaa arvoa. Silloin voi sortua itseään vahingoittaviin tekoihin, mutta kuten itsekin huomasit – se ei loppu viimeksi vie pahaa oloa pois. Siitä saattaa tulla ikävä kierre, josta onkin vaikea päästä eroon. Onkin äärimmäisen hienoa, että olet tehnyt päätöksen olla satuttamatta itseäsi! Mukava myös kuulla, että poikaystäväsi on tukenasi, se on varmasti tärkeää. Muistathan, että sinä olet kuitenkin se tärkein syy olla vahingoittamatta itseäsi.

Kysyt, tarvisiko sinun tehdä jotain. Millainen olo sinulla on tällä hetkellä? Koetko ahdistusta tai alakuloa usein? Mielialan vaihtelut ovat ihan normaaleja, mutta jos synkkyys valtaa mielen usein ja voimakkaasti ja/tai aiheuttaa itsensä satuttamisajatuksia, niin on tärkeää puhua jonkun aikuisen kanssa. Avun hakeminen on vahvuutta eikä sitä tarvitse hävetä tai miettiä, onko itsellä nyt ”tarpeeksi iso asia”, jotta voi hakeutua juttelemaan aikuiselle. Sinun asiasi ja ajatuksesi ovat tärkeitä ja ansaitset tulla kuulluksi ja tuetuksi. Eli jos koet, että haluaisit jutella jonkun aikuisen kanssa, niin kannustan sinua siihen! Se aikuinen voi olla esimerkiksi oma vanhempasi, terveydenhoitaja, opettaja tai kuraattori. Jos haluaisit jutella ulkopuoliselle, mutta nimettömänä, niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Mieti, mikä olisi sinulle paras vaihtoehto nyt tai ehkä myöhemmin.

Muistathan pitää itsestäsi huolta? Toivon, ettet enää satuta itseäsi ja rohkenet jutella mieltäsi vaivaavista asioista ympärilläsi oleville kavereille ja aikuisille.

Hyvää syksyä Sinulle!

Musiikki on hyvä tapa ilmaista ja peilata tunteita. Siinä ei ole mitään pahaa, että tekee mieli kuunnella ”masismusaa”. Musiikin kuuntelu on hyvä tapa saada omia tunteita ikään kuin konkreettisemmaksi ja löytää esimerkiksi kappaleiden sanoista jotain sellaista, mikä voisi kuvastaa omia tunteita. Paljon parempi tapa, kuin itsensä satuttaminen. Mietin, että voisiko tästä vahingollisesta ajatuksesta ollut tulla sellainen toistuva ajatus, joka vaan nousee mieleen esim. tiettyjen juttujen näkemisestä? Ajatukset eivät voi satuttaa, mutta tärkeää on se, että niitä ei muuta teoiksi. Sinun ei tarvitse toimia niiden ajatusten pohjalta, vaan voit vaan keskittää huomion johonkin muuhun, kuten hienosti teit tuossa mainitsemassasi esimerkissä – otit poikaystävää kädestä.

Liittyykö hengityksen epätasainen rytmi tiettyihin tilanteisiin? Esim. sellaisiin, joissa koet olosi epämukavaksi tai jokin painaa mieltäsi?