Turun nyt tänne kun voin puhuu anonyyminä. Oon siis 13v tyttö ja mulla on paha olla mulla ei oo diagnosoitu mitään enkä ole puhunut tästä vanhemmille tai edes kavereille. Oon aina ollut luonteeltani tosi semmonen äänekäs ja ärsyttävä ja oon vieläkin mutta nyt tällee puolen vuoden sisällä musta on alkanut tuntua että mun kaverit vihaa mua. Mulla on sellainen olo että jos en oo huomion keskipisteenä musta ei välitetä mut jos oon se tekee musta ärsyttävän ja mua vihataan. Mulla on ollut pitkään sellainen tilanne että meidän koulussa on matematiikka luokka johon oli pääsykokeet toisen luokan lopussa. Mun kaikki kaverit haki sinne ja mua ei oikeen napannut matikka mut hain sinne kuitenkin kun en halunnu jäädä yksin. No en sit päässy ja olin ihan fine sen kanssa mutta viidennellä luokalla mua rupesi se oikeesti harmittamaan ja nyt kuudennella se on pahentunut tosi paljon. Mulla oli joulun jälkeen helmikuussa 2021 uudestaan pääsykokeet sinne matikka luokalle koska halusin mun kavereiden luo ja olin viidennestä luokasta asti vihannut mun luokkaa ja luokkalaisia. Ajattelin että se on ihan ok koska oon se meidän luokan loneri joka on vaan ja aina niitten matikka luokkalaisten kanssa. Hain uudestaan sinne matikka luokalle ja en päässyt jonka jälkeen olin tosi surullinen ja en oo oikeen päässyt siitä vielä yli. Mua ahdistaa usein luokassa vihaan itteeni [osa tekstistä poistettu] mutta en halua kertoa siitä koska musta tuntuu että mulle sanottaisiin että kerjään huomioo ja että sulla on kaikki ihan hyvin. Oon aina saanut kokeista tosi hyviä numeroita ja oon aina ollut hyvä koulussa mutta nyt mun numerot on alkanut laskea kasiin ja seiskaan. Mun äiti ei pyydä multa paljoa muuta mutta musta se painostaa mua koulun kanssa ihan hirveesti. Se esimerkiksi on sanonut että jos yrittäisin saisin kaikista kymppejä eli se odottaa multa tosi paljon. Mun äiti myös vertaa mua mun kolme vuotta nuorempaan siskoon ja jos unohdan tehdä läksyt multa otetaan puhelin pois viikoksi ja sillon ne sanoo vaan että sä et hoida sun koulua tarpeeksi hyvin. Mä en tiiä mitä mun pitäisi tehdä kun usein mulla on tosi paha olla mutta sitten ajattelen että ei tää oo mitään sulle nauretaan jos meet itkee jollekin näistä asioista.
Hei,
Kiitos, kun rohkeasti kerroit ajatuksistasi!
Ihan ensin haluan sanoa, että sinä olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena! Me kaikki olemme erilaisia persoonia ja se ei tee sinusta yhtään sen huonompaa, vaikka olisitkin äänekkäämpi. Kerroit, että jos et ole huomion keskipisteenä, koen että sinusta ei välitetä. Taas sitten, kun olet huomion keskipisteenä, koet, että ärsytät muita ja sinua vihataan. On ihan luonnollista, että voi tulla ristiriitaisia ajatuksia. Uskon, että sinusta ihan varmasti välitetään, vaikka et aina olisikaan huomion keskipisteenä. Parhainta olisi varmasti löytää tasapaino näiden väliltä – sallia itselleen huomiosta nauttimisen, mutta toisaalta muistaisit kuitenkin sen, että olet yhtä tärkeä, vaikka et kaikkina hetkinä olisikaan huomion keskipisteenä.
Kerroit, että olet ollut surullinen, koska et päässyt matikkaluokalle. Matikka ei sinänsä kiinnosta sinua, mutta luokalla on hyviä kavereitasi. Ymmärrän, että kavereilla on tosi iso merkitys koulussa. Ikävä kuulla, että et päässyt samalle luokalle heidän kanssa. Ilmeisesti näet heitä kuitenkin välitunneilla? Hienoa, että pystyt kuitenkin näkemään heitä, vaikka tietenkin se ei ole täysin sama asia kuin, jos he olisivat samalla luokalla.
Kuulostaa siltä, että äitisi tosiaan painostaa sinua koulun suhteen. Kun on asioita mielenpäällä, niin se on todella luonnollisesta, että se voi vaikuttaa myös koulunkäyntiin ja näkyä esimerkiksi arvosanoissa. Ei kuulosta myöskään reilulta, että äitisi vertaa sinua nuorempaan siskoosi. Oletko kertonut äidillesi, että sinusta tuntuu, että hän painostaa sinua liikaa?
Kerroit ahdistuksestasi ja pahasta olostasi. Mainitsit, että et halua kertoa olostasi kenellekään, koska sinusta tuntuu, että sinulle sanottaisiin sinun kerjäävän huomiota. Kannustaisin sinua kuitenkin rohkeasti kertomaan olostasi jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle. Sinulla on oikeus saada tukea itsellesi! Ehkäpä äitisi saattaisi ymmärtää ja osata tukea sinua paremmin, jos tietäisi, miten sinä voit oikeasti. Tai onko sinulla lähipiirissäsi jotakin toista sellaista luotettavaa aikuista, kenen kanssa voisit jutella? Myös koulussa voit varata ajan esimerkiksi kuraattorille. Kuraattorille voit luottamuksellisesti kertoa pahasta olostasi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä