Oon 17-vuotias tyttö ja mulla on jo pitemmän aikaa ollu huono olla. Se kaikki lähti kiusaamisesta koulussa. Mun ylipainon takii ja siitä tuli sit itsetunto-ongelmat. Mun kaverit oli kaikki tosi laihoja ja mä en. Sit sain tietää, että isä pettää äitiä mut en uskaltanu sanoo mitään kellekkään vaan pidin senkin asian sisällä. Mun porukat eros sit pari vuotta myöhemmin, kun olin 7 tai 8 luokalla ja siitä se alamäki sit lähti oikein kunnolla.
Sain taas kuulla olevani lihava ja vanhempien ero vaikutti muhun kai enemmän mitä alussa ajattelin. Ei oikei kiinnostanu enää tehä mitään ja olin vaan enemmän omassa huoneessa, pimeessä ja koneella. Aloin jutella ihmisille netissä ja ne kaverit oikeessa elämässä väheni. [osa tekstistä poistettu] Oon myös miettiny tän kaiken lopettamista, koska en oikeesti enää jaksa.
Mun isä ei oo pitäny muhun oikein yhteyttä ja se satuttaa tosi paljon. Haluun mun perheen takas. Sori kun tää on tosi sekava teksti en vaa oikein tiedä miten sanoo nää asiat. Mua pelotaa ja oon tosi väsyny.
Saan paniikkikohtauksia ja itken, se on siis sellasta huutoitkua eikä se lopu ennenku oon satuttanu itteeni. En vaan voi yhtään hallita sitä enää. En haluu kertoo äidille koska sillä on ollu kanssa vaikeeta, sen isä kuoli, mun ukki ja muutenkin en haluu vaivata. Välillä musta tuntuu et mun ongelmat ei oo tarpeeks isoja et niihin pitäs puuttua. Mut onko se oikein et on paha olla melkein joka päivä ja itkee joka ilta.
En haluu kertoo äidille… Help me.
Hei,
viestistäsi saa kyllä hyvin kuvan siitä, miten paljon murhetta kannat mielessäsi. Ensinnäkin tuo kiusaaminen, jota olet joutunut kokemaan, on tosi tosi ikävää ja väärin sinua kohtaan. Kiusaaminen voi vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan kovin pitkän aikaa, mutta niistä kokemuksista ja kaikesta kiusaamisen tuomasta pahasta mielestä voi selviytyä ja moni on selvinnytkin. Tärkeää on, että pidät mielessä sen, että kiusaaminen ei ole ollut sinun syysi. Se on ollut paha asia, mitä sinuun on kohdistettu jostain sellaisesta syystä, mikä ei liity millään tavalla sinuun, vaan kiusaajiin.
Olet myös joutunut miettimään aikuisten asioita ja pitämään ikävää salaisuutta. Ehkä ero oli jollain tavalla kuitenkin helpotus, kun ei enää tarvinnut sinunkaan salailla ja pettäminen loppui? Vanhempien ero on silti satuttava asia, vaikka ymmärtäisikin sen olevan ainut oikea ratkaisu. Sitä saa surra ja se saa tuntua pahalta.
Mietin, että ymmärtääköhän isäsi, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa ja kaipaisit hänen huomiota? Kirjoitin juuri toiselle nuorelle saman asian tiimoilta, että joskus asiat ja tunteet pitää sanoa suoraan, koska me aikuiset saatamme olla niin ”sokeita” ilmiselvillekin asioille. Eli tässä tapauksessa sille, että sinä kaipaisit isääsi ja sitä, että hän olisi sinuun yhteydessä ja kiinnostunut sinusta. Mitä jos hän ajattelee, ettet tarvitse/kaipaa häntä? Voi toki olla, että vaikka sanoisit ajatuksesi hänelle suoraan, muutosta ei tapahtuisi, mutta silloin tietäisit itse ainakin tehneesi asian selväksi. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, jos hän ei sitä halua muuttaa. Entäpä jos haluaakin, muttei tällä hetkellä vaan ymmärrä siinä olevan vikaa ja että siihen toivottaisiin muutosta?
Ei ole mitään liian pientä ongelmaa, etteikö voisi pyytää apua ja tukea. Jos mieltä painaa jokin asia ja on paha olla, on se sitten mikä tahansa asia, niin siihen saa pyytää apua. Sinulla on isoja murheita mielessäsi ja todellakin ansaitset saada niihin apua! Käytkö tällä hetkellä koulua? Jos käyt, niin kannustaisin sinua lähestymään koulunne kuraattoria tai terveydenhoitajaa ja kertomaan avoimesti näistä asioista, mistä kirjoitit. Jos on vaikea kertoa ja nimetä asioita/tunteita, voit valmiiksi kirjoittaa niitä paperille ja joko antaa sen aikuiselle tai pitää sitä itselläsi muistilappuna. Tai sitten voit vain sanoa, että ”mulla on ollut paha olla jo x aikaa..” ja kertoa vaikka konkreettisesti noista itkukohtauksista. Loppu viimeksi kannattaa olla niin avoin ja rehellinen, kuin vain pystyt olemaan, jotta aikuinen tajuaa sinun tarvitsevan nyt oikeasti tukea. Älä yhtään vähättele, koska sinä ansaitset saada apua ja sitä on saatavilla!
Muista myös Lasten ja nuorten puhelin ja nettipalvelut (chat ja nettikirjepalvelu). Niissä voi ilmaiseksi, nimettömänä ja luottamuksella puhua aikuisen kanssa.
Lämmin halaus, rohkeutta ja voimia!!
Olet tosi rohkea kun uskalsit kirjoittaa tuon tekstin
toivottavasti tulet pärjäämään Onnea!<3