Hei! Olen menossa seitsemännelle luokalle ja minulla on paljon harrastuksia. Olen tuntenut oloni mitättömäksi jo 2 vuotta. Minua in kiusattu ja olen ollut itsetuhoinen. Vanhempani eivät ole huomanneet, että itken melkein joka yö. Se aiheuttavat minulle huonoa oloa. He lisäävät stressiä koulusta. Saan rangaistuksen jos kokeista tulee 8. Minulöe huudetaan usein siitä, kuinka kiittämätön lapsi olen. He myös pilkkaavat minua kehostani. Minulla on ystäviä, mutta silti minulle vanhempien tuki (jota minulla ei ole) on tärkein. En uskalla kertos kellekkään ammattilaiselle kasvotusten asiasta, sillä vanhempani saisi kuulla asiasta ja rangaisevat minua. Minä olen heidän mielestään syy omaan pahaan oloon. Koska minulla on ollut paha olo, olen ottamut alkoholia. En tiedä mitä teen. Olen tehnyt mielenterveystalon testejä. Ja saanut mm vakava masennus ja syömishäiriö vastauksia. Olen puhunut kuraattorille, mutta se ei ole oikein auttanut. Kelle minun pitäisi kertoa, ja mitä jos sanon että kotonani on huono olla?
Hei!
Kiitos viestistäsi. Olit rohkea, kun kirjoitit mieltä painavistasi asioista.
Kirjoitit, että olet tuntenut itsesi mitättömäksi jo kahden vuoden ajan, sekä, että vanhempasi lisäävät pahaa oloasi odotuksillansa, ja kommenteillaan. Kuulostaapa todella kurjalta tilanteelta. Vanhempien tehtävänä, kun on osoittaa lapsilleen tukea ja rakkautta. Todella hienoa kuulla, että sinulla on monta harrastusta, ja toivon, että ne ovat sinulle mieluisia. Hyvä kuulla myös, että sinulla on ystäviä ympärilläsi, ja, että koulukiusaaminen ja itsetuhoisuus eivät ole enää ajankohtaisia asioita, jos ymmärsin oikein.
Ymmärrän hyvin, että vaikka sinulla on ystäviä ympärilläsi, kaipaat paljon vanhempiesi tukea, ja tätä tukea sinun on täysi oikeus myös saada. Ovatko vanhempasi tietoisia, siitä, miten koet tilanteen kotona? Jos ei, olisi hyvä, jos pystyisit kertomaan tunteistasi. Vaikeita asioita, voi välillä olla hankala ottaa puheeksi. Mutta jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit vaikka kirjoittaa heille kirjeen, jossa kerrot, että heidän käytöksensä sinua kohtaan satuttaa sinua ja aiheuttaa pahaa oloa.
Kirjoitit myös, että olet tehnyt mielenterveystalon testejä ja saanut vakavaan masennukseen ja syömishäiriöön viittaavia tuloksia, sekä olet juonut alkoholia pahaan oloosi. Tämä huolestuttaa minua. Olisi todella tärkeää, että pääsisit juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa, sillä olet avun arvoinen.
Mietit, kenelle kertoisit tilanteestasi ja mitä tapahtuu, jos kerrot, että kotona on huono olla. Olet jo ollut rohkea, kun olet käynyt juttelemassa kuraattorin kanssa. Harmi kuitenkin, ettet kokenut siitä olevan apua. Koulujen aukioloaikojen puitteissa voi myös käydä juttelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa. Kuraattoreilla ja terveydenhoitajilla on vaitiolovelvollisuus, eli tieto siitä, että olet käynyt juttelemassa heidän kanssaan, pysyy teidän välisenänne, eikä tieto kulkeudu vanhemmillesi, jota kirjoitit pelkääväsi. Olisiko lähipiirissäsi joku muu luotettava aikuinen, jolle voisit kertoa tilanneestasi ja purkaa mieltäsi? Luotettava aikuinen, osaa ohjata sinut oikean avun piiriin. Kun tieto tilanteestasi päätyy ammattilaiselle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle, mietitään asiaa aina lapsen edun mukaan. Eli jos kerrot, että kotona, on huono olla, haluavat ammattilaiset kaikin keinoin löytää ratkaisun tilanteeseen, jotta sinulla olisi hyvä olla.
Voimme myös tukea sinua Lasten ja nuorten puhelimessa 116 111, jossa voit keskustella tilanteestasi nimettömänä, ilmaiseksi ja luottamuksellisesti.
Elämässäsi on myös paljon hyviä asioita, harrastukset ja ystävät. Vietä paljon aikaa sellaisten asioiden kanssa, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Kaikki kyllä järjestyy, olet upeasti jo ottanut askeleen avun piiriin. Jatka näin.
Tsemppiä kesään!
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä