mä en tiiä mitä tää on, mutta joskus marraskuussa 23 mulle tuli ekan kerran sellanen ajatus et ei missään ole mitään järkeä, ei tippaakaan. ja sitä jatkui jonkun aikaa, mutta nyt tää on muuttunut jotenkin toisenlaiseksi – tai siis en vaan osaa selittää. ajatukset kulkee tällasta rataa: missään ei oo järkeä > elämä on kuitenkin kivaa > tuun silti kuolemaan > en halua kuolla > pitäiskö kuolla omasta toimesta ettei tarvis pelätä kauaa kuolemaa > mun pitäis nauttia elämästä > onko järkeä nauttia tästä hetkestä kun tuun kuitenkin kasvamaan > ahdistaa, ahdistaa, haluun pois… se iskee joskus päälle ihan kunnolla, niin etten voi tehä mitään (vaikea tehä kun tietää ettei siinä oo järkeä), mutta nyt se on ollut monta viikkoa ns. taustalla koko ajan. että joskus voi olla hauskaa, tuntuu kivalta, takaraivossa silti jyskyttää tää ja tiiän että se tunne tulee kohta uudestaan ja sit ei enää tunnukkaan kivalta. ja vaikka tuntuisi, ois tosi hauskaa, se siis koko ajan on jotenkin mielen päällä ja tuntuu et voisin alkaa itkee millon vaan, ihan ku pidättelisin kyyneleitä koko ajan.
haluisin tähän jotain apuu, mut en tiiä mitä tää on. koska mä rakastan elämää ja haluisin nauttia siitä, mutta en voi, koska.. en mä tiedä. kuolen kuitenkin eikä missään ole järkeä. ennen tää olo aina lähti koulussa, koska siellä on selkee tavote (tunnille > välkälle > tunnille > välkälle), mut nyt sielläkin on tällasta. mitä mun pitäis tehä, mitä tää on?
Hei!
Hyvä, kun kerroit tuosta tunteesta, joka sinut välillä – ja yhä vain useammin – saa valtaansa. Ihanaa kuulla, että rakastat kuitenkin elämää ja pystyt nauttimaan olostasi. Se on tosi hienoa!
Osaat kirjoittaa ja kuvailla tosi hyvin noita ajatuksiasi. Ajattelen, että elämän rajallisuuden ymmärtäminen, elämän tarkoituksen miettiminen ja oman suunnan etsiminen kuuluvat nuoruuteen. En siis halua vähätellä ajatuksiasi, vaan ajattelen, että tieto siitä voi olla myös lohdullista: nämä asiat pyörivät monilla mielessä, mutta pikku hiljaa aikuiseksi kasvaessa alat tuntemaan itseäsi paremmin. Se vaatii paljon erilaisia kokemuksia erilaisista tilanteista ja erilaisten ihmisen kanssa juttelua, ehkä lukemista ja pohtimista. Myös taiteen ja viihteen keinoin pyritään monesti löytämään näitä ihan samoja ratkaisuja: Miksi me olemme täällä, kun kuitenkin kuolemme? Mikä on juuri minun tehtäväni tässä maailmassa?
Ratkaisut eivät tule nopeasti ja kaikki me pohdimme sitä yhä uudestaan ja varsinkin elämäntilanteen muuttuessa. Mihin lähtisin opiskelemaan? Keiden kanssa haluan viettää aikaa? Missä menee minun rajani, mitä minun pitäisi missäkin tilanteessa tehdä? Kuka minusta tulee? Mitä järkeä elämässäni on? Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Onko tämä ihmissuhde hyvä, haluako olla tässä?
Luota siihen, että saat vastauksia pikku hiljaa. Kysymys kerrallaan löydät niihin oman näköisen vastauksesi. Sinun ei tarvitse vielä tietää kaikkea, riittää että vastaat tämän päivän kysymyksiin tänään: Mitä teen koulun jälkeen? Luenko kokeisiin puoli tuntia vai kaksi tuntia? Kaikki kyllä selviää, usko siihen.
Mitä pidemmälle elät, sitä paremmin tunnet itsesi. Saat varmuutta siihen, kuka olet ja mikä sinun tehtäväsi täällä maan päällä onkaan. Ehkä teet pieniä päätöksiä pitkin matkaa ja huomaat vasta vanhana, mitä kaikkea teitkään ja millainen elämästäsi tuli. Sitä ei tarvitse tietää etukäteen.
Kysymyksesi ovat tärkeitä ja niitä on hyvä pohtia, mutta toivon, etteivät ne ahdista sinua liikaa, sillä se voi tosiaan olla hyvin kuormittavaa. Kuolema on iso asia mietittäväksi ja ymmärrän, että se ahdistaa ja pelottaa sinua. Aina kun pystyt, kehota itseäsi elämään hetkessä ja luottamaan siihen, että kaikki menee sillä tavalla juuri niin kuin pitää.
Voit ahdistuksen vallatessa maadoittaa itsesi tähän hetkeen käyttämällä erilaisia harjoituksia: nimeä vaikka joka aistille kolme asiaa tästä hetkestä: Mitkä kolme asiaa kuulet? Mitkä kolme valkoista asiaa näet? Mitä kolmea asiaa tunnet kehossasi? Saman tyyppisiä harjoituksia on monia. Niillä saat ehkä sen ajatusmyrskyn katkaistua ja maadoitettua itsesi tähän hetkeen.
Haluaisin kehottaa sinua lisäksi varaamaan ajan psykologilta. Hän osaa kuunnella hätääsi ja voitte yhdessä miettiä muita tapoja itsesi rauhoittamiseen, kun nämä ajatukset jäävät pyörimään ahdistavalla tavalla mieleesi. Myös noista kuoleman ajatuksista on hyvä kertoa hänelle. Luuletko, että voisit varata sinne ajan? Koulussasi saattaa olla myös esimerkiksi psyykkari, joka on mielen hyvinvoinnin ammattilainen. Jos et tiedä, kenen puoleen kääntyä, koulusi terveydenhoitajastakin voi aloittaa. Ja jos juttelun aloittaminen tuntuu vaikealta, voit näyttää hänelle tuon tekstisi. Osaat kuvailla siinä ajatuksiasi tosi hienosti.
Kun saat apua, kaikki kääntyy paremmaksi. Jos haluat jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta kanssamme, olemme täällä linjojen päässä! Meille voi soittaa numeroon 116 111 vuoden jokaisena päivänä, tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voi käydä kanssamme kirjeenvaihtoa tai kirjoittaa vain kerran. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja täysin anonyymejä.
Hienoa, kun haet itsellesi apua. Pidä jatkossakin itsestäsi hyvää huolta!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä