Minulla on akvaario.
Siellä on ihania kaloja ja kiinnyn niihin helposti.
Kun etsimme kahta rakasta kalaa, jotka yleensä tulevat heti tuijottelemaan minua,
Niitä ei löytynyt. Sitten huomasin sen,
Pelkään koko ajan että ne on kuolleita, ne kyllä on elossa, mutta pelkään koko ajan että ne, tai joku rakas kuolee. Menen paniikkiin haukon henkeä kiljun itken, kun menen paniikkiin :(
Usein illalla pelko iskee taas sydän pumppaa kovaa hiki valuu otsalle itken, menen paniikkiin..
En uskalla puhua siitä, kun äiti näki paniikkini,se sano vaan:
Rauhotu jo!
Sä tiiet et se tulee tapahtumaan joten varaudu siihen!
Toivoisin pikaisia vastauksia T. 12v tyttö
Moi.
Oletko ajatellut puhua asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle? Voisiko äitisi suhtautua sinuun toisin, jos puhuisit asiasta hänelle rauhassa? Lemmikkeihin voi kiintyä syvästikin, ja ahdistuksesi on ymmärrettävää. Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä kalojesi kuolemaa. Kaikki kalasi eivät kuole samalla kertaa ja ne voivat hyvissä olosuhteissa synnyttää uusia, jolloin kalojesi elämä jatkuu niiden poikasissa, jotka taas kasvavat ja synnyttävät uusia kaloja. Kuoleman kohtaaminen voi olla vaikeaa myös lemmikkien osalta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä etukäteen. Voisitko kysyä äidiltäsi, saisitko osallistua akvaarion hoitamiseen? Se voisi auttaa myös tämän ahdistuksen käsittelyssä. Voisit ottaa asian puheeksi esim. silloin, kun siivoatte akvaariota. Olet sydämellinen tyttö, kun ajattelet kalojesi hyvinvointia :)
Tsemppiä ja halaus! :)
Lintu
On ymmärrettävää että sinua pelottaa menettää rakkaat kalasi, se osoittaa välittämistä <3 toivotaan että kalasi elävät vielä mahdollisimman pitkään! Älä turhaan mieti liikoja ja elä hetkessä! Koita myös puhua asiasta jollekin luotetavalle aikuiselle.
Ihanaa kesää sulle! :)
Minun se akvaario onkin.
Minusta tuntuu että tämä kuoleman pelko voi johtua siitä kun vaarini kuoli yllättäen kun olin kuusi vuotias.
Rakastan kalastamista ja en koskaan tapa kalaa itse ( kun siis syömme kalan ) vaan annan isäni tappaa sen koska pelkään että tapan se väärin ja se jää kitumaan.
Kerran olin kuitenkin yksin kalastamassa ja kala oli nielaissut koukun, se oli pakko tappaa.
Tapoin sen. Se ei enää liikkunut, meni hetki ja se sätkikin vielä, olen tuntenut niin paljon syyllisyyttä, tämä tapahtui noin kuukausi sitten ja tunnen itseni vieläkin raakalaiseksi :(
