Mä luulen et mulla saattais olla lievä paniikkihäiriö ja tää asia on vaivannu mua jo jonkin aikaa. Oon jo puhunu vanhemmille tästä ja ne sano et mun pitäs mennä terkkarille. Kyselin myös asiasta ihmisiltä, joilla on havaittu paniikkihäiriö ja ne sano et se vaikuttaa alkavalta tai lievältä sellaselta.
Ensinnäki mä pelkään ihan sairaan monia asioita ja ahistun melkosen helposti. Eniten mua ahistaa esim. ajatus et illalla kun meen nukkuu mun ovella/sängyn vieressä/mun edessä on joku tyyppi. Tää ajatus on ihan kauheen ahistava ihan oikeesti. Sit pelkään sen lisäks esim. pimeetä ja ahtaita paikkoja. Välillä pimeellä kun mun ajatus lähtee laukkaamaan niin ahistun välillä tosi pahasti ja välillä nään kaikkee näköharhoja kuten kuvittelen näkeväni hahmoja. Varsinki pimeessä liikkumine on ihan hirveetä, jos esim. liikun yksin pimeellä metsätiellä niin saatan mennä ihan pakokauhun valtaan ja joudun juoksee koko matkan ja pelkäämään sitä et joku seuraa mua yms. Mä tiiän et tää kuulostaa tälleen luettuna tosi lapselliselta, mut mä oon 14 ja ahistun tälläsistä asioista tosi pahasti. Ja sit on tietenkin näitä normaaleita sosiaalisia tilanteita, joissa muutun punaseks, ääni värisee, hikoilen, tulee kylmiä väreitä, ahistun yms.Kävin vähän selailee wikipediaa ja muita sivuja ja laitan nyt tähän jotain oireita mun kohalla, jotka vois viitata paniikkihäiriöön.
1. Hikoilu, välillä kun mua ahistaa yms. rupeen hikoilee aika paljon, tää on kuitenki mulle aika normaalii 2. Vapina ja raajojen puutuminen, ei kauheen yleistä 3. Pakokauhun tunne, melkoisen yleistä 4. Pelko + jännittäminen, yleistä 5. Sydämen tykytys, melkosen harvinaista 6. Vartalon lukkiutuminen, mennään siihen kohta 7. Kuoleman pelko, (lähes) aina kun pelkään jotain 8. Kontrollin menettämisen ja sekoamisen pelko, ei niin yleistä kun kuoleman pelko, mut sekoamisen pelkoa tapahtuu välillä 9. Epävarma olo & pyörtymisen tunne, melkosen harvinaista 10. Vilunväreet ja kuumat aallot, tosi yleisiä.
Siinä oli siis jotain näistä mun oireista, mut noitten edellämainittujen pelkojen lisäks mulla on myös toinen mahollinen syy siihen, miks mulla vois lievä paniikkihäiriö olla. Olin siis kutosella kolarissa ja se oli mulle aika paha paikka. Ekana viikkona sen jälkeen en voinu olla autossa kunnolla. En voinu kattoo ikkunasta liikennettä ja pystyin vaa peloissani kattoo auton lattiaa. Se helpotti vähän sen viikon jälkeen, mut siitä puol vuotta eteenpäin mulla oli kuitenki vähän helpompaa. Aina kun esim. mentiin johonki risteykseen, jossa toinen auto meni vähän lähempää kun tavallisesti tai liikenteessä oli muuten vähän normaalista poikkeava tilanne, kiljuin suunnilleen autossa. Tai siis kyllä mä pystyin pitää mun äännähtelyt suunnilleen pääni sisällä, mut olin aina ihan paniikissa. Oon nyt siis kasilla ja kolarista on kaks vuotta aikaa. Luulin jo että nää traumat ois kadonnu, mut tajusin vähän aikaa sit et ne ei oo periaattees kadonnu minnekkään. En siis äännähtele enää autossa, mut jos liikenteessä tulee vähänkään poikkeava tilanne esim. pitää jarruttaa vähän nopeemmin kun tavallisesti tai joku toinen auto menee läheltä yms. niin mun lihakset lukkiutuu aivan täysin ja mun hengitys pysähtyy hetkeks. Oon hetken vaan siinä ihan paikoillaan paniikissa enkä voi liikkua yhtään, se on oikeesti tosi pelottavaa ja sillä hetkellä mua pelottaa ihan sairaasti vaikka mulla ei ois mitään hädän aihetta. Luin siis jostain et paniikkihäiriö vois kehittyy jostain traumaattisesta kokemuksesta ja musta tuntuu et just se kolari vois olla osana tähän.
Mä säikähän muutenkin tosi helposti vaikka äkkinäisiä liikkeitä yms. viime viikolla säikähin sitä, kun istuin luokassa ihan normaalisti mun paikalla ja kun kaksi poikaa juos mun ohi ja toinen kosketti mun pulpettii. Annan nyt viel esimerkin tästä päivästä: Luin aamulla yhtä juttuu, jossa kerrottiin jostain mielisairaalasta paenneesta pellestä. (Tiiän kyll ettei se ollu totta ja oon tottunu tälläsiin kun katon paljon kauhuleffoja yms.) Kuitenki mua rupes ahistaa ihan sairaasti. Olin siis ekana hereillä ja kun puin mun huoneessa vaatteet niin mun piti koko ajan vilkuilla ovelle, koska pelkäsin et siihen ilmestyy joku. Sitten kun kuivasin hiukset vessassa, niin mun piti vilkuilla koko ajan peiliin kun pelkäsin et siihen ilmestyy joku. Ja jouduin kävelee kotiin tänään mun kaverin luota pimeellä niin pelkäsin ihan normaalilla tiellä kävelemistä. Siinä vieressä on sellanen pimee metsä, mut katuvalot valas sitä kuitenki tosi hyvin. Silti mua ahisti ja pelkäsin koko ajan.
Oisin tosi kiitollinen, jos saisin vastauksen, koska mua pelottaa mennä puhumaan terkkarille♥
Moikka!
Osaat tosi hyvin kuvata, miltä sinusta tuntuu tietyissä tilanteissa. Onkin hyvä, että olet itse ottanut pelkosi ja ahdistuksen tunteet esille.
Uskon, että terveydenhoitaja on oikea ihminen, kenelle näistä kannattaakin jutella. Hän osaa arvioida, tulisiko sinun tavata lääkäriä tai jotain toista asiantuntijaa. Voi myös olla, että pelot häviävät ajan myötä. Kolarista sinulle on saattanut syntyä trauma, mikä on ymmärrettävää sellaisen kokemuksen jälkeen. Ajan kanssa sekin voi helpottaa, kuten se jo onkin helpottanut verrattuna siihen, miten vaikealta autossa matkustaminen tuntui pian kolarin jälkeen.
Paniikkihäiriö on melko yleinen ja jos sinulla sellainen todettaisiin, niin saat siihen varmasti apua ja tukea. Juttele siis rohkeasti terkkarille näistä. Tee vaikka muistilappu valmiiksi, jos pelkäät unohtavasi jotain tärkeitä pointteja.
Tsemppiä sulle paljon! Toivottavasti saat täällä vertaistukea muilta nuorilta, koska uskon, ettet ole yksin asiasi kanssa.