Mä en enäö tii mitä tehä. Oon niin surullinen ja masentunu. En oo päässy piiiitkään aikaan puhumaan psykiatrille. Haluisin jutella jollekki mut en tii kelle puhua. Vihaan itteeni niiiin paljo. [osa tekstistä poistettu] Mä en nää mitään muutaku epätoivoo. En haluu olla tääl enää hetkeekään. Kaikki vihaa mua. Kukaa ei välitä musta. Mua pelottaa. En haluu olla yksin. Mä pelkään. Haluun kuollakuollakuolla. [osa tekstistä poistettu] Oon turha ihminen. Mua ei oo tarkotettu elämään. Oon arvoton ja paska ihminen. Oon virhe eikä mua kuuluis olla olemassa… Anteeks kauhee valitus mut halusin purkaaa tän paha olon jonnekki
Hei,
hyvä vaan, että tulit purkamaan tänne pahaa oloasi! Ei siis tarvitse pyytää anteeksi. Kurjaa, että ajattelet noin synkkiä ja koet moista epätoivoa. Se kyllä kertoo siitä, että tarvitset nyt todellakin tukea!
Onko sinusta pitkään jo tuntunut tuolta, mitä kuvaat? Et ole virhe, et arvoton etkä huono ihminen. Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen, myös Sinun. Siksi ansaitset saada kaiken avun ja tuen, mitä sinulle vaan voidaan tarjota. Mielesi vallannut synkkyys on se, joka uskottelee sinulle noita huonoja asioita itsestäsi, mutta ne eivät ole totta!
Mainitset psykiatrin, jolle et ole päässyt pitkään aikaan juttelemaan. Tiedätkö syyn siihen, miksi tapaamiset ovat olleet tauolla ja ovatko ne ylipäänsä säännöllisiä? Minusta kuulostaa siltä, että tarvitsisit nyt erittäin tiiviisti apua. Itsetuhoiset teot ja ajatukset ovat todella vakava asia ja ainakin minussa ne herättävät ison huolen sinusta! Pystytkö kertomaan psykiatrille tai jollekin muulle lähiaikuiselle, miten paha olo sinulla on? Kuvailla samalla tavalla tunteita ja ajatuksiasi, kuten tännekin olen kuvannut? Olisi tärkeää, että saisit sanottua aikuiselle mahdollisimman rehellisesti olostasi, jotta he osaisivat myös auttaa sinua tarpeeksi.
Paha olo ei ole sinun syytäsi. Siksikin sinulla on oikeus vaatia apua. Kunpa jaksaisit uskoa, että paha olo voi helpottaa ja vielä jonain päivänä se voi olla kokonaan kadonnut. Silloin kiität itseäsi sinnikkyydestäsi. Elämällä on vielä vaikka mitä annettavana sinulle! Ja sinulla elämälle ja tälle maailmalle!
Kuka siis olisi se aikuinen kenelle juttelisit nyt hetinmiten? Vanhempi, kouluterkkari/-kuraattori, psykiatrisi..? Jos haluat, voit soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen, jutella siellä aikuiselle sekä miettiä yhdessä, miten sinulle saataisiin apua. Kunhan et jää yksin etkä luovuta! Sinusta nimittäin välitetään ja sinulla on merkitystä!
Voimia, rohkeutta ja halauksia!
Sun kannattaa nyt puhua jollekin aikuiselle! Tsemppiää! :)
