Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Olen seurustellut nyt puolitoista vuotta. Olen 19 js poikaystäväni 21.
Minulla on ollut ongelmia mielenterveyden kanssa jo ihan lapsuudesta asti, johtuen epätavallisesta perhe-elämästä. Saan ajoittain kohtauksia, joissa satutan itseäni[osa tekstistä poistettu] Kohtausten aikana huomaan olevani täysin hallitsematon, ja saatan hokea jotain lausetta. (usein ’en pääse pois’ tai ’haluan kuolla’ yms)
Seurustelumme aikana on tapahtunut vaikeita elämän kriisejä, nimenomaan minun elämässä. Mummoni kuoli, tein abortin, isäni kuristi – sen jälkeiset poliisiasiat, sitten vielä vaarini kuoli yllättäen. Kaikki nämä vuoden sisällä.
Kesän alussa suhteen todelliset ongelmat alkoivat. Toki riitoja oli ollut aikaisemminkin, mutta nyt ne olivat toista luokkaa.
Ennen kohtaukset tulivat ollessani yksin, mutta nyt ne tulevat aina riidellessä. Poikaystäväni ei tiedä yhtään miten reagoida, ja usein huutaminen vaikeuttaa vaan sitä.
En tiedä mitä tekisin. Olen rakastunut poikaystävääni, mutta kuinka minua voi rakastaa jos en kykene rakastamaan itsekään itseäni?
Haluan onnellisen ja terveen suhteen, mutta pilssn sen itse vainoharhaisuudella ja jatkuvalla riittämättömyyden tunteella.
Riidat yleensä johtuvat myös minusta. Olen hyvin mustasukkainen ja omistuksenhaluinen, jonka takia loukkaannun paljon, jos jään yksin. Haluaisin muuttaa omia ajatusmalleja, mutta miten?
No sun elämään on mahtunut paljon asioita!
Noi sun kohtauksesi kuulostaa siltä että niistä olisi hyvä puhua jonkun kanssa? Mullakin on vähän samanlaista että traumaattisista kokemuksista tulee välillä ahdistusta ja itkukohtauksia vaikka niistä on jo aikaa, mutta oon saanut niitä lievennettyä kun olen puhunut niistä kokemuksistani toisten, sekä itseni kanssa.
Eli pyrin oppimaan tuntemaan itseäni ja miksi reagoin ja mihin, joten esim. psykologi tai ihan luotettava kaveri jolle voi puhua, niin voisi auttaa siinä ainakin alkuun, ja psykologihan voisi neuvoa pitemmälle?
Yritä myös puhua poikakaverillesi, kerro mikä luultavasti pahentaa kohtaustasi, voi aiheuttaa sen, ja miten hän voisi reagoida tilanteeseen.
Eli kommunikoikaa ja eräänlaisella tavalla ”valmistautukaa” kohtauksiin (älä ala pelkäämään niitä tms, mutta silmät auki).
Ja mäkin olen todella mustasukkainen ja omistuksenhaluinen, joten tiedän miltä tuntuu kun saa aikaan riitoja ja alkaa harmittamaan ihan pienestäkin.
Niihin voisi vaikuttaa luultavasti juurikin puhumalla jollekin joka tuntee asiasta (psykologi tms?) ja esimerkkinä että jos poikakaverisi lähtee jonnekin ja jäät yksin, tee säkin jotain äläkä jää murehtimaan miten yksin olet jne.
Tekemisen tohinassa usein keskittyy tekemiseen eikä jää murehtimaan asioita joihin ei itse edes välttämättä pysty vaikuttamaan. Vaikka kaverien kanssa vietetyt illat tai uusi harrastus voisi olla joskus paikallaan? :)
Olet arvokas ihminen muista se! :) Siunausta ja tsemppiä sinne!
Plääh, en vaan jaksa. Itken melkein joka ilta itseni uneen. Tunnen oloni yksinäiseksi vaikka en olisi, mutta kun tuntuu että aina
olen. Nytkin. jos vaan katoaisin, kukaan ei huomaisi
Apua, sullehan on tapahtunut vaikka mitä.
Mä kehottaisin sua puhumaan tosta asiasta kunnolla sun poikaystävän kanssa. Kerrot sille miltä susta tuntuu, kyllä se ymmärtää sun tunteet! Pyydät sitä vaan kuuntelemaan mitä sulla on sanottavana!
Jatka taistelua, never give up!