Eli ongelmani on, että pelkään vähän kaikenlaista. Esim. Tulta, karhuja, käärmeitä, ötököitä, vieraita ihmisiä jne. Se ei sinäänsä haittaa vaikka opiskeluani koulussa tai muuta sellaista, mutta se ahdistaa ja ärsyttää, kun kaverit uskaltaa tehdä melkein kaikkea, mitä minä en. Välillä kun pelko iskee niin tulee sellanen olo, että haluaa juosta pois tai ruveta itkemään. Vieraita ihmisiä pelkään eniten. Usein jos kävelen jossain yksin, minusta tuntuu, että joku kävelee takanani. Koulumatkallakin jos joku tuntematon kävelee ohi, on tosi vaikeaa hallita itseään, ettei alkaisi huutamaan jotain… En ole kertonut kenellekkään, sillä minusta tämä ei ole niin vakava asia. Enhän minä kuitenkaan saa mitään ”paniikkikohtauksia”, vaan tietyissä tilanteissa tulee jonkinlainen pakokauhu. Haluaisin vaan tietää onko muilla tälläistä?
Toinen asia on että tiettääkö joku voiko ahdistuneisuushäiriö periytyä?
Moi! :)
Ekaksi : inhottavaa että sulla on noin paljon pelkoja :( hyvä on, että sun koulunkäyntiäsi se ei suurempia haittaa kuten sanoit, mutta tiedän tunteen kun pelko ärsyttää ja siiitä haluaisi eroon.
Toinen hyvä asia on että peloista ja pakkomielteistä pääsee kyllä eroon! :) vaikeammin tai helpommin, niistä kyllä pääsee eroon, ja siksi sanonkin että kannattaa katella kuinka paljon se sua haittaa ja kuinka ”vakavia” ne on. Esim. jos pelkäät vaikka tiiliseiniä niin se vaikeuttaa mahdollisesti jokapäiväistä elämää, kun vaikka jonkun harvinaisemman pelko ei niin paljoa. Neuvon sua silti sanomaan perheenjäsenelle tai esim. terkalle, ne voi auttaa ja neuvoa :)
Itse voit myös kouluttaa itseäsi, mm. ottamalla pieniä askelia ja joka päivä käydä vaikka lenkillä, seuraavana päivänä aina vähän pitempi ja niin että on vaikka kaveri mukana, ja joka kerta näet enemmän vieraita ihmisiä.
Yritä myös pysyä rauhallisena koska jos alkaa mieli huutaa niin se ei ole kauhean hyvä.
Ahdistuneisuushäiriöstä en tiedä että periytyykö se vai ei, mutta itselläni on periytynyt ujous.
Voi olla omalta osaltani hyvinkin vaikea puhua (en muutenkaan ole kovin puhelias) tutuillekin ihmisille ja jännitän kaikenlaista esiintymistä, mutta toisaalta tykkään siitä.
Oon voittanu monia pelkoja, ja sanon vaan että kun voittaa pelkonsa ja menee lenkille vieraiden ihmisten keskelle eikä panikoi (voi viedä aikaa joiltakin, mutta treenaus tekee mestarin :)) niin se on voittajatunne, ja myöhemmin sille nauraa kun miettii mitä ei uskaltanut tehdä tms.
Jotkut pelot, jos ne on terveitä eli ei saa hirveitä hyperventilaatiokohtauksia ja pyörry kun pelon kohtaa, on tarpeellisia. Eli enemmänkin tervettä varomista. Tiedät että tuli voi polttaa sormia/vaatteita…, silloin varot sitä eli et mene tekokuituvaatteilla ihan millin luo tulesta. Terve järki kannattaa aina olla eli mieti kannattaako tuota oikeasti pelätä/varoa vai onko jonkun vaarattoman asian pelkääminen turhaa.
Saat apua varmasti perheeltäsi, terkalta, koulukuraattorilta ja/tai kavereilta. :)
Kaikilla on pelkoja, oli se sitten koiran tai moottorisahojen pelkäämistä, jokaisella on ainakin joku.
Niihin saa apua ja jos se ei haittaa elämää niin sen kanssa voi oppia myös elämään.
Tsemppiä ja siunausta, et ole ainut ja pystyt kyllä voittamaan sun pelot! :)
