Tota noin… mulla on diabetes ja sen takii mulla on silmänpohjakuvaus. Mua pelottaa se todella paljon sillä mulla on eräänlainen traumaattinen kokemus. Kun oli kakkosluokalla eräs poika osoitti minua laaser valolla silmään ja se poltti silmääni. Siksi nään toisella silmällä hieman huonommin. Asia on ollut minulle kova sillä jossain välissä pelkoni oli miin paha että lyyhistyin silmät kiinni maahan kun näin kirkkaita valoja. Minua ahdisti, ja näin valoista painajaisia. Eli asia oli minulle todella kova. Ja tiedän että siinä ei käytetä mitään laaseria mutta silti. Asia ahdistaa ja pelottaa minua. Kertokaa mitä voisin tehdä.
Moi someone,
Hienoa kun kirjoitit tuntemuksistasi. Pelkosi ovat ymmärrettäviä ja varmasti sinulle kovia, joten voisitko puhua niistä esim. terveydenhoitajan kanssa? Yksi asia mikä voisi luultavasti auttaa olisi se, että varsinaisessa kuvaustilanteessa kertoisit kuvauksen ottajalle siitä, että se on pelottanut sinua jo etukäteen. Kuvauksen ottajalla on todennäköisesti ollut aiemminkin asiakkaana ihmisiä, joita on arveluttanut koko kuvaus, ja näin hän osaisi toimia mahdollisimman hellävaraisesti. Tsemppiä sulle kovasti kuvaukseen, hyvin se menee! =)
Moikka! :)
Ompas ikävä kokemus! Ymmärrän hyvin että pelot voi jäädä pitkäksikin aikaa päälle, kuten sanoit, mm. painajaisten ja muunlaisen ahdistuksen muodossa.
Mulla on vähän samanlainen juttu, ei pelkona, mutta että inhoan todella paljon jos mun silmiin kosketaan tai niitä muuten ”hoidetaan”, esimerkiksi silmälääkärissä.
Uskon todella vahvasti että silmälääkäri tai kuka sen silmänpohjakuvauksen tekeekään, ymmärtää sun pelkoasi ja etenisi sen takia hitaammin ja varovaisemmin.
Eli todellakin sano ihmeessä tälle lääkärille tms, että sua jännittää aika paljonkin ja voisiko hän edetä vähän varovaisemmin?
Sen sanon että lääkärit sun muut on tosi koulutettuja ja ottavat yleensä ammattinsa vakavasti ja osaa sen myös hyvin, joten ne ei tule osottelemaan sua laserilla tai valoilla tahallaan silmiin ja hoitaa sua kyllä tosi hyvin, eli siltä kantilta ei mitään syytä pelkoon :)
Jos tää on varsinkin sun eka kertasi, niin se on kuitenkin tosi ymmärrettävää että jännittää ja välillä sille ei vaan oikein voi mitään (jännitystä ja pelkoa helpottaa kuitenkin kun myöntää sen itselleen että on välillä ihan ok jännittää ja jos puhuu vaikka vanhempien tai kavereiden kanssa ja kertoo miltä tuntuu, saat varmasti tukea ja rohkaisuja tilanteeseen!) mutta kun huomaat toimenpiteen alussa, keskivaiheessa tai vaikka lopussa että ei ole mitään pelättävää, joten se pelko kyllä hellittää siinä ja monet lääkärit (oli nyt silmä- tai vaikka selkälääkäristäkin kyse) kyllä ymmärtää ja yrittää antaa mahdollisimman kivan ja rauhallisen hoitokokemuksen.
// googlasin vähän kyseisestä hoitotoimenpiteestä ja näyttäisi että tosi nopea ja helppo juttu kyseessä, sä et kuole tai vahingoitu siinä ja kun vinkkaan lääkärille että jännittää niin se kyllä pitää huolta siitä :)
Paljon tsemppiä ja siunausta sulle! :)
