En uskalla kertoo mun ajatuksista kellekkään ja tuntuu että ketään ei kiinnosta jos kertoisin. Sillon kun tää vuosi alko nii mulle alko tuleen itsetuhoisia ajatuksia mutta en tehny ittelleni mitään, mut nyt sit täs kevään ja kesän aikana ne on pahentunut ja oon ollu silleen itsetuhonen [Osa tekstistä poistettu] Enkä uskalla kertoo tästä kellekkään koska vähän nuorempana mun vanhemmat (erityisesti äiti) on ollut väkivaltasia mua ja mun siskoa kohtaan [Osa tekstistä poistettu] Se ei enää oo väkivaltainen mutta oon huomannut että mua pelottaa mennä kotiin esim. treeneistä tai kaverilta koska pelkään sitä että mitä jos äiti on vihainen [Osa tekstistä poistettu], tätä varten en uskalla kertoa sille enkä kauheesti kellekkään muulle mun pelosta ja näistä ajatuksista.
Haluisin jotain vinkkejä tai ihan vaan kuulla et onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Hei!
Tosi hienoa, että uskalsit rohkeasti kirjoittaa tänne! Vaikeista ajatuksista ja tunteista on tärkeää kertoa jollekin, mutta samaan aikaan se voi tuntua tosi vaikealta ja pelottavalta. Et varmastikaan ole yksin näiden ajatustesi kanssa ja toivottavasti saisit tähän viestiketjuun vertaistukea myös muilta nuorilta.
Oli ikävä kuulla, kuinka sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja olet ollut itsetuhoinen. Olen myös pahoillani, että olet joutunut kokemaan väkivaltaa. Tuollaiset kokemukset jättävät jälkensä ja ymmärrän, että sinulla nousee edelleen pelko asiasta.
Vaikeiden kokemusten ja itsetuhoisuuden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin ja siksi haluaisinkin kannustaa sinua hakemaan apua itsellesi. Kertominen voi tuntua vaikealta, mutta jo tämä, että olet uskaltanut kirjoittaa tänne Nuortennettiin, on jo yksi iso askel.
Ymmärrän, että aiemmat kokemukset vaikuttuvat siihen, että ei uskalla kertoa vaikeista ajatuksista. Sinulla on kuitenkin kaikki oikeus tulla kuulluksi ja saada tukea itsellesi. Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, niin kuka muu voisi olla sellainen aikuinen, kenet koet luotettavaksi ja turvalliseksi?
Nyt kesäaikana apua voi saada esimerkiksi eri nuorisotilojen nuorisotyöntekijöiltä sekä paikkakunnan Ohjaamosta. Koulujen alettua myös esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja ovat tukena tosi monenlaisissa haastavissa asioissa. Nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan esimerkiksi itsetuhoisia ja haastavissa perhetilanteissa olevia nuoria. Heillä on keinoja tukea sinua voimaan taas paremmin.
Täältä voit halutessasi lukea lisää ammattilaisten avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Jos kaipaat tukea ja vinkkejä siihen, miten omia huoliaan voi ottaa puheeksi, voit tutustua tähän sivuun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin joskus asian kertominen kirjoittamalla voi olla helpompaa. Voit kokeilla myös hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta.
Jos asian kertominen kasvokkain jollekin tuntuu tällä hetkellä vaikealta, niin voit ottaa yhteyttä myös meidän Lasten ja nuorten kanaviin, joissa pystyt keskustelemaan nimettömästi ja luottamuksellisesti ihan mistä tahansa aiheesta. Meillä on puhelin, chat ja nettikirje. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivottavasti kesääsi mahtuu myös sellaista mielekästä tekemistä, joka auttaisi keventämään edes hetkeksi mieltä. Muista, että apua on saatavilla ja sinä olet sen arvoinen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä