oon 14v tyttö. musta tuntuu että oon ruma eikä kukaan välitä musta. ja en tuu ikinä saamaa ketään. mun ”kaverit” on todella kauheita puhuu paskaa, haukkuu ja lannistaa. yhden mun kaverin nökeminen saa mulle melkein paniikki kohtauksen kun olen todella ahdistunut hänen kanssaan. (en oo kertonu kellekää). oon aökanu itkee useammin kuin ennen ja vähän huono fillis koko ajan. oon todella epäterveellinen ja aina kun syön inhoan itseäni. en ole läski mutta en vaan voi lopettaa syömistä. syön aivan liina ja koko ajan. sit mun kotihuolet. oon joutunu olemaan mun 14vuotta mun pikkusiskon kanssa samassa huoneessa joka on 09. en voi olla missään rauhassa ja itken vessassa koska en vaan voi olla muuallakaan. en saa missää omaa rauhaa ja olen aina päivät poissa kotoa ,koska siellä vain ahdistun. mum äitini on kauhea hän haukkuu,alistaa,lyö ja pelottaa minua. aina kun yritän asiasta puhua hänelle hän suuttu ja alkaa huutamaan ja uhkailemaan että kohta hän lyö jos et kakara lopeta. olen pyytänyt omaa huonetta koska olen menossa jo 8lk en kestä enään. en kestä! mulla on isoveli se on ihan jees. hän ei ole ikinä kotona ,mutta om ilkeäa ja haukkuu minua ja muistuttelee ”exästä” mul ei oo enään ketää kelle juttelisin. meillä ei ole sukulaisia meinaan äiti vetäntäy kaikkien kanssa välit tai ne on kuollut. en tiedä olen vain ahdistunut että en kestä haluan pois kotoa. ihan sama minne! haluan vain pois.
Hei.
Kiitos viestistäsi. Ymmärsin sinulla olevan paljon murheen aiheita, joista et ole päässyt puhumaan kenenkään kanssa. Hienoa, että päädyit kirjoittamaan tänne.
Onpa surullista kuulla, että kaverisi kohtelevat sinua tuolla tavalla. Muista, että sinun ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä kavereiltasi, äidiltäsi, veljeltäsi tai keneltäkään muultakaan. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja ansaitset tulla kohdelluksi hyvin. Kavereiden kuuluisi antaa sinulle iloa ja tukea eikä aiheuttaa ahdistusta. Olisiko mahdollista, että puhuisit kavereidesi kanssa siitä, miten heidän käytöksensä vaikuttavat sinuun? Voisitko myös miettiä, kenen kanssa vietetystä ajasta saat hyvän olon ja lisää voimaa? Ympärilläsi on varmasti ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat sinulle hyvää. Jos sinulla on paljon huolia, kannattaa omat voimavarat pistää asioihin ja ihmisiin, joista tulee hyvä olo.
Kirjoitit viestissäsi kotioloistasi. Ymmärrän hyvin, että kaipaat omaa rauhaa ja että sitä ei varmastikaan saa tarpeeksi, jos jaat huoneen siskosi kanssa. Ymmärsin, että olet asiasta yrittänyt puhua äitisi kanssa. Se miten kirjoitit, että äitisi kohtelee sinua, on väärin. Äitisi ei missään nimessä saisi käydä sinuun käsiksi tai aiheuttaa sinussa pelkoja. Kannustaisin sinua kertomaan kotitilanteestasi jollekin ulkopuoliselle aikuiselle henkilölle, jotta saisit apua ja tukea. Henkilö voi olla vaikka naapuri, opettaja tai koulun kuraattori. Olisi hyvin tärkeää, että sinä saisit juuri sen avun, jonka ansaitsetkin saada. Mitä kotitilanteeseesi vielä tulee, mietin, jos äitisi ei osaa vastaanottaa puhettasi, voisitko kirjoittaa hänelle kirjeen? Kirjeessä voisit kertoa, miten koet hänen käytöksensä sekä sen, että tarvitset lisää omaa rauhaa ja että toivot hänen ottavan sinut tosissaan. Äitisi saisi näin rauhassa käsitellä kirjeessä tulleita aiheita ja voisitte sen jälkeen mahdollisesti rauhassa keskustella asioista.
Kannustan sinua juttelemaan myös esimerkiksi kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa syömiseen ja omaan itseesi liittyvästä ahdistuksesta. Muista, että sinun ei tarvitse kantaa kaikkia murheitasi yksin. Jaettu huoli on puolikas kantaa. Apua on saatavilla ja olet todellakin sen arvoinen.
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin. Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä