onko normaalia etttä vaikka kun olen kaverilla yötä tai ihan vaan kotona niinkun alvon myöhään, mieleeni tulee kamalia ajatuksia ja sellaisia että joku tulee yöllä 100% varmasti tappamaan minut ja kaikkea sellaista. sitten alan itkeä ja täristä ihan hulluna ja hengitys ja sydämen syke on tosi kova. ja en voi saada unta. näin kävi kerran kun olin kaverillani yötä ja kaverini huomasii sen mutta ensin ei tajunnut että olin tosissani, jutttu jolle silloin itkin mutta nykyään nauran meni näin : ethän sä tapa mua? joo mä murhaan sut keittiöstä hakemalla veitsellä ja piilotan sun ruumiin sinne mistä nsitä ei löydetä ja sanon sun äitille että sää karkasit. tiesin kumminkin jossain syvällä mielessä että tämä oli vitsi mtta siinä tilanteessa se tuntui todelta. se pahensi vain minun jonkinlaista ?kohtausta? mutta lopulta kave3rinikin tajusi että olin tosissani enkä vitsaillut. onneksi hän tajusi rauhoitella minua ja kun palauduin normaaliksi mutta en saanut hirveästi unta
Hei!
Onpa harmillista, että saat joskus myöhään valvoessasi ja kaverin luona yötä ollessasi tuollaisia pelkotiloja. On ihan tavallista, että pimeässä mielikuvitus lähtee laukkaamaan, sillä kun emme näe tai tiedä jotain, täytämme aukot kuvittelulla. Ja vaikka jännitys- ja kauhuelokuvat voivat olla joskus mukava tapa tutustua tuohonkin tunteeseen, niin hallitsemattomana pelko ei tietenkään ole mikään kiva tunne.
Tuollaisiin tilanteisiin varautuminen ennalta voisi auttaa. Pelottaviin tilanteisiin ei kannata tietenkään ehdoin tahdoin hakeutua. Eli ei siis kannata katsoa liian pelottavia elokuvia tai valvoa liian myöhään, jos siitä tulee vain liian pelottava olo. Kavereille kannattaa sanoa, että pelkää helposti ja kertoa, ettei se ole vitsi, vaan tilanne voi mennä tosi inhottavaksi. Kannattaa siis pyytää, etteivät he esimerkiksi säikyttele sinua tai puhu leikilläänkään inhottavia juttuja.
Näiden lisäksi esimerkiksi yövalo tai jokin tuttu pehmo voisi auttaa? Tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muut, joten osaat ehkä itse sanoa, mikä sinua voisi auttaa jo ennalta ja mikä toisaalta silloin, kun pelko alkaa vallata mieltä. Jonkun tutun (ehkä oman vanhemman) kanssa juttelu?
Pelkääminen on sinänsä ihan normaalia ja terve reaktio tuntemattomaan uhkaan. Mutta jos se hallitsee elämää ja hankaloittaa normaalia elämää tai vaikka yökyläilyä, kannattaa asiasta tietenkin jutella vanhempien tai vaikka koulupsykologin kanssa. Erilaiset pelot ovat tosi yleisiä, joten psykologi kyllä osaa auttaa niiden kanssa.
Toivottavasti pääset näillä ajatuksilla eteenpäin!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
