Heissun,
Haluisin kuulla minkälaiset välit teillä on perheenjäseniinne. Kertokaa myös minkä ikäisiä olette ja onko perhesuhteissa tapahtunut jotain muutoksia iän myötä.
Itse oli 17 vuotias tyttö. Vanhempani asuvat yhdessä. Isäni kanssa tulen hyvin toimeen, meillä on ihan samanlainen huumorintaju. Arvostan isääni, varsinkin siinä asiassa että hän ei ikinä huuda, hän keskustelee asiat, niinkuin mielestäni kuuluukin. Äitini kanssa en tule toimeen ollenkaan, riitelemme koko ajan. Kasvettuani olen alkanut ajatella, että ehkä olemme liian samanlaisia, vaikken sitä haluaisikaan myöntää. Minulla on kaksi vuotta vanhempi sisko. Emme kerro toisillemme mitään salaisuuksia, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä ja meillä on hauskaa. Minulla on myös kaksi pikkuveljeä. Heidän kanssa vietän aikaa aika vähän, ihan mukavia ovat.
Oon 16 vuotias tyttö ja koko perhe asuu saman katon alla. Isä on mulle hankala hahmo. Se on yleensä aika ärtsy, mut kun se relaa niin se on hauska ja ihana <3 Se on pelottava kun se suuttuu, mut turvallinen kun se lohduttaa. Mun äiti on nuorekas ja rento. Sen kanssa on kiva olla ja se osaa aina auttaa. Joskus se on ärsyttävä, kun se kyselee liikaa ja on välillä niin nolo... Mun kaksoissisko ja mä ollaan erinäiköisiä, mut meil on pajon omia juttuja, joita me ei kerrota muille. Se on mua n. 2 min vanhempi, mut yleensä mä oon se, joka ottaa vastuun yhteisistä asioista. Ärsyttävin juttu siinä on sen ajoittainen välinpitämättömyys ja pitkävihaisuus. Mun 13 v pikkusisko on luotettava, sillä on hyvä huumorintaju ja se on karismaattinen. Me puhutaan toisillemme asioista, jotka ärsyttää tai on jääny vaivaamaan mieltä. Se on ainoo, joka jaksaa kuunnella mun valitusta :)Miinuksena on, et se ei tykkää halailusta tai mistään hellittelystä ja osaa olla tosi laiska ja pitkävihainen. Ja viimeisenä rakas, kohta 12 vuotta täyttävä pikkuveljeni. Medän suhde on tosi monimutkainen. Ajoittain se leikkii ja nauraa mun kanssa, mut sit yhtäkkiä se suorastaan inhoo mua ja mulkkaa mua aina kun näkee mut. Sil on myös outo tapa pestä itsestään se kohta, johon mä vahingossa osun kun vaik kävelen ohi. Muille se ei tee näin! Mut mä välitän siitä silti. Tulipas pitkä teksti...
oon 13 vuotias tyttö. välini äitiin ovat oikeastaan ihan hyvät, vaikka riidelläänkin todella usein. isääni välit ovat aika huonot. rakastan isääni, haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa, mutta hän ei tunne samoin. hän juo ja viettää aikaa kaikkialla muualla. hän ei usein puhu minulle, juuri ja juuri moikkaa , ja siihen se jääkin.
+ vanhempani ovat yhdessä, mutteivät hirveän onnellisia.
Mun suhteet perheeseen… Hmm…
No pikkusiskoni kanssa tulen toimeen, kuten siskot yleensä tulevat. 11v= välillä todella rasittava, välillä yllättävän ihana.
Isoveljeni kanssa olemme kohtalaisissa väleissä, mutta olen hänelle silti se sama 12v teini, vaikka olenkin jo 16. Emme riitele, mutta emme vietä aikaakaan yhdessä. Puhumme todella harvoin, emmekä koskaan mitään syvällisiä asioita.
Isäni kanssa en pysty puhumaan mistään ja yleensä tuntuu, että vain inhoan häntä. En pysty sietämään vitsejä ja silloin harvoin kun hän kysyy kuulumisiani, tuntuu ettei häntä oikeasti kiinnosta joten yleensä en vaivaudu vastaamaan. Luulen, että isäni ammatti on se suurin ongelma, koska hän on nuorisotyönohjaaja, hän on paljon nuorten kanssa tekemisissä ja tuntuu vetävän jotain roolia. ”Katsokaa olen niin hauska ja rento” ja se ottaa päähän, koska kotona ja ”oikeassa elämässä” hän on aivan toisenlainen.
Äitini on varmaan suurin ongelma, koska ennen tulimme toimeen kohtalaisen hyvin, mutta nykyään emme ollenkaan. Hän huutaa minulle, komentelee, ei usko eikä luota. Olen juuri saanut tilaisuuden ehkä päästä malliksi, tarvin vain huoltajan mukaani koekuvauksiin. Jos teen jotain väärin, äitini uhkaa perua koekuvaukset. Hän haluaa tuhota sen asian joka tällä hetkellä on minulle tärkeintä?! Eikö porukoiden pitäis aina haluta lapselleen vain parasta? Vai onko se äidin uhkauskeino?
Mun suhde äitiin on aika hyvä. Meillä on samanlainen vähän kuiva huumori ja pidtään toistemme puolia muuten niin miesvaltaisessa perheessä. Välillä tietty kettuunnun totaalisesti, koska jos äiti on väsyny, niin se on tosi rasittava marttyyri, joka vaan huutaa.
Isän kanssa on nykyään usein tosi vaikeeta. Ennen mä olin isin pikkuprinsessa (olen perheen ainoa tytär) ja tultiin tosi hyvin toimeen. Mutta sitten musta tuli… noh, tällainen tulisielu ja isän työ muuttu stressaavammaks. Nykyään se rähjää mulle kamalan helposti, eikä ota mitään mitä mä sanon tosissaan. Se pitää mua tunteettomana (vain siksi, että mä en kauheesti näytä tunteitani muille), eikä anna mun puolustaa itseäni riitatilanteissa.
Mulla on myös kaksi isoveljeä, toinen 19 ja toinen 17. Vanhemman veljen kanssa tuun toimeen kausittain. Me tehdään jonkin verran juttuja yhdessä (esim. käydään huvipuistossa tai leffassa yms), mutta ei oikeen harrasteta vakavasti puhumista. Se on vähän nimittäin sellainen ihminen, että se helposti tuppaa kiristämään, jos se tietää salaisuuksia. Mä oon myös tapellu enemmän tän vanhemman veljen kanssa ja pari vuotta sitten meidän välit oli oikeasti älyttömän tulehtuneet. Kerran riita äityi ihan kunnon tappeluun, jossa mä raavin veljen käsiin haavat ja se kuristi mua… Onneksi nykyään menee paremmin. Ja tilannetta helpottaa se, että se asuu nyt toisessa kaupungissa, niin ei riitaannuta oikeastaan lainkaan.
Nuorempi isoveli taas on läheisempi. Me ollaan aikalailla samalla aaltopituudella ja ollaan harrastettu yhteissoittoa niin kauan kuin mä muistan. Tälle veljelle mä pystyn oikeastaan kertomaan mitä vaan ja samoin se kertoo mulle omista asioistaan. Tietysti mekin välillä riidellään, pohjanmaalaisia kun ollaan, mutta sovitaan kinat nopeasti.
Sitte on vielä mun serkkukaksoset, jotka on ennemmin mulle siskoja kuin serkkuja. Ollaan oltu pienestä pitäen tosi läheisiä ja meidän ystävyys on tosi rentoa, saadaan olla yhdessä just sellasia kuin oikeasti ollaan. Samalla ne on mun ehdottomasti parhaita ystäviä ja siskoja. Kätevää ;D
Välit perheenjäseniin?
Olen viisitoista, ja asun yhdessä äitini ja kahden siskoni kanssa. ( nuorempi ja vanhempi).
Isosiskoni kanssa emme tule laisinkaan toimeen, vaan esimerkiksi otin kerran kuvan hänen kamerallaan hän löi minua turpiin.
Pikkusiskoni on herttainen ja hän on minulle tärkeä, emme tappele usein.
Välini äitiini ovat viileät, johtuen eräistä ongelmista.
Tapaan isääni joka toinen viikonloppu ja meidän välimme ovat mitä parhaat.
Itse olen 14 vuotias poika, ja hyvät ovat suhteet perheeseeni. Isä kuoli itsemurhaan pari vuotta sitten ja äiti kantaa kauheaa huolta minusta, pikkuveljestä ja isosiskosta. Pikkuveljeeni välit ovat normaalit, eli välillä ollaan hyvää pataa ja välillä tapellaan niin ettei hyvää seuraa. Isosiskooni välit ovat parantuneet iän myötä, en tiedä miksi.
Njaa, Mul on tooodella sekavat välit faijaan. Ollaan molemmat ihan samanlaisii, sen on et huudetaa toisillemme ja 5minuutin pääst nauretaa kahestaa. Mun mielest faija kokee mut jonkinlaisena uhkana, ja jos pääsen jossain aiheessa niskan päälle niin se alkaa uhkailee ymsyms. Joskus se menee ihan ääripäähän, et jouduin lähtee himast, koska muuten olis mul pimahtanu. Faijal on ollu toodella vaikea lapsuus ja se on hokenu mulle ettei haluu samanlaista lapsuutta mulle, ja kylse siit aika-ajoin pitääki kiinni, kunnes se alkaa juomaan. Sillo mä sivuutan sen täysin ja se alkaa huutaa joskus mutsille ihan turhasta, ni mä meen äipän vieree ja sanon sille tyylii et älä vastaa, antaa sen olla keskenään. Sillo se alkaa uhkailee ymsyms, mut täst päästää yleensä välinpitämättömyydellä läpi. Sisko on saanu jo tästä draamasta tarpeekseen ja on lähteny lastenkotiin. Pelkään et lähitulevaisuudessa faija ärsyttää mua siihen pisteeseen et purkaan siihen koko pienen ikäni aggressiot.
Kyllä lapsuus osaa olla perseestä.
Pakko tulla hehkuttaa mun siskoo! Se on maailman paras ja ihanin ja mä en selviäis ilman sitä, me ollaan ihan todella läheisiä, ollaan aina oltu ja tullaan aina olemaan. Monesti musta tuntuukin, et ei me olla ihan täyttä kahta ihmistä, kosk me ollaan niin samaa, siis noin niinku henkisellä tasolla siiamilaiset kaksoset, erottamattomat. Eikä me ees kovin usein riidelläkään, koska kumpikin tykkää mielummin olla sovussa. Ja silti me ollaan tosi erillaisii, mut se on just hienoo. :D Mul on paras sisko!! Ja oon tosi onnellinen siitä, pitäkää te muutkin sisaruksistanne hyvä huolta.
Hei. Itse olen 16v. poika, ja minun perheestäni löytyy isoveli 20v, iskä, äiti ja sen miesystävä. Asun siis yksin nyt, ja vain siksi, että en tullut äitini poikaystävän kanssa toimeen. Äitini käy toisinaan katsomassa miten voin, ja minä käyn hänen luonaan.
Isoveljeni asuu 700km päässä, joten en näe häntä kovin usein, enkä puhu puhelimessa hänen kanssaan. Kuitenkin tulemme jotenkuten toimeen.
Iskäni asuu 500km päässä, joten en näe häntäkään kuin kerran parissa kuukaudessa enintään. Välimme ovat melko huonot, emme soittele toisille, ja usein ajattelen vain vihaavani häntä.
Äitini asuu 100km päässä poikaystävänsä kanssa, hänen poikaystäväänsä vihaan suoraan, ja äitini ei ole minulle se tärkein henkilö, enkä jaksaisi muutenkaan nähdä häntä vähään aikaan, koska hän on hyvin ärsyttävä, eikä jätä rauhaan, vaikka sanoisinki suoraan, että haluan olla yksin.
Yhteenvetona voimme päätellä, että välini perheeseen ei ole kovin loistokas.
tiedän tilanteen henkilökohtaisesti ja osaan samaistua tähän siskoosi sillä olin itse samallainen. Se on murros ikä, menee ohi kun ymmärtää tilanteen, aina ei vain kaikki toimi niin se on meillä jatkui melkein vuoden tämä taistelu ja nyt sitten tajusin muutaman töppäyksen (tyhmyyksiä tuli tehtyä) jälkeen että parempi myötäillä vaan. Eiköhän se siskosi rauhoitu vähän kunhan saa nokilleen muutaman kerran.
Hei,
olet joutunut kokemaan isoja ja raskaita muutoksia viime vuosien aikana. Olen pahoillani isäsi kuolemasta ja siitä, että äitisi on toiminut noin inhottavasti sinua kohtaan.
Ymmärsinkö oikein, että isäsi siis oli aiemmin väkivaltainen sinua kohtaan, mutta nyt et enää joudu kokemaan väkivaltaa tätisi luona? Isäsi toimi todella väärin sinua kohtaan ja on vaikea ymmärtää, miksi asiaan ei puututtu viranomaisten taholta, jos heillä oli asiasta tieto. Ymmärrän hyvin, että luottamus aikuisiin on kaikkien kokemustesi jälkeen heikoilla. Kaikki aikuiset eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla ja pikku hiljaa luottamuksesi voi vahvistua. Ilmeisesti sinulla on hyvät välit tätiisi, vaikka nyt kahdenkeskinen aikanne onkin vähentynyt? Ehdottaisinkin, että kirjoittaisit tädillesi kirjeen, jossa kerrot, kuinka sinua harmittaa se, että uuden miehen kuvioihin tulon jälkeen hänellä ei ole ollut aikaa sinulle. Voisit kertoa, että kaipaat kahdenkeskistä aikaa ja tukea. Voisitko kirjeessä kertoa myös siitä, kuinka sinua surettaa se, ettet saa nähdä pikkusiskoasi? En tiedä, voisiko tätisi vaikuttaa asiaan mitenkään..
Puhuminen tunteista onkin usein vaikeaa. Siksi tuo kirjoittaminen tuli mieleeni. Tädin lisäksi voit kirjoittaa lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (pääset Nuortennetin etusivun vasemmassa reunassa olevan linkin kautta kirjepalveluun). Se on täysin luottamuksellinen ja turvallinen paikka, jossa voi kirjoittaa tunteistaan, ajatuksistaan.. mistä vaan! Aikuinen vastaa kirjeeseesi. Tällä hetkellä kirjepalvelussa ei ole ruuhkaa, joten sinun ei varmastikaan tarvitsisi odottaa vastausta kauaa!
Jos uskaltaisit, voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen! Numerosi ei näy vastaajalle ja voit aluksi soittaa vaikka monta kertaa ja jos jännitys iskee, laittaa luurin kiinni. Jollain kerralla rohkenet ehkä juttelemaan aikuiselle. Puhelu on ilmainen eikä siitä jää merkintää puhelinlaskuusi.
Toivon, että mielesi piristyy ja saat nauttia kivasta kesästä! Muista, että olet ihana ja arvokas!!
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin. Kirjoitit tärkeästä asiasta ja juttelisimme kanssasi mielellämme lisää. Olisikin tärkeää, että keskustelisit tarkemmin tilanteestasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä?Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Hienoa, että lähdit kysymään mieltäsi painaneesta asiasta. Ota rohkeasti yhteyttä uudestaan tai ota asia puheeksi jonkun aikuisen kanssa. Tsemppiterkuin Ylläpito!