Perustavanlaatuisesti rikottu; lapsuuden väkivaltaisuus
(Kokemuspohjainen essee rant + avunpyyntö, huom. en ihannoi mitään tai yllytä mihinkään mainittuun, tämä ei ole myöskään uhkaus tai manifesti, olen lukenut keskustelun säännöt)
[Osa tekstistä poistettu]
Synnyin vuonna 2006 suhteelliseen normaaliin perheeseen, mutta jo varhaislapsuudessa sekä minulla, että perheelläni oli ongelmia. En osannut seurustella tai tulla toimeen muiden lasten kanssa, vaikka mitään vikaa minussa ei ollut. Vanhempani erosivat ollessani pieni lapsi ja koin ulkopuolisuutta jo ennen esikoulun alkua. Olin aina henkisesti pahoinvoiva, mutta 11-vuotiaana ongelmani olivat äärimmillään. Vaikeatasoinen lapsuusiän masennus sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö, syömishäiriö, niin raju stressi, että hiukseni alkoivat irtoamaan ja stressistä seurannut psykoosi, sekä mahdollinen käytöshäiriö, jonka oireina olivat tunnekylmyys ja välinpitämättömyys muita kohtaan, valtasivat elämäni jokaisen osa-alueen ja lähes päättivät sen. Kaltoinkohtelu alkoi jo ala-asteen alussa äidin toimesta ja jos luettelisin kaiken, mitä hän on minulle tehnyt, ei kirjoitelmani lopussa minulla olisi enää yhtään lukijaa.
Joten tiivistäkäämme: ei sääntöjä, rajoja tai rakkautta, ei yhteistä aikaa tai keskustelua, ei lohtua, syliä, apua, opastusta tai tukea. [Osa tekstistä poistettu]
Kun kodin seinien sisäpuolella asiat ovat huonosti, sitä ne ovat myös ulkopuolella. Minua kaltoinkohdeltiin kunnes olin täysin rikki, enkä tuntenut enää olevani ihminen, vaan pelkkä kuori. [Osa tekstistä poistettu] olivat vain pahoinvointini terävin kärki, jonka alla piili valtava määrä oireita ja ongelmia, joita ei huomattu tai joista ei välitetty. Minua ei huomattu, kun en leikkinyt muiden kanssa tai kun olin pikkutarkka, eikä minua ei huomattu, kun syömiseni häiriintyi, unettomuus arkipäiväistyi tai kun ärtymys sekä ahdistuneisuus lisääntyi. [Osa tekstistä poistettu]
Jotenkin onnistuin ponnistamaan pohjalta, mutta rikottu lapsuuteni vaikuttaa minuun vielä nuorena aikuisenakin joka ikinen päivä. Pyrin väkivallattomuuteen, mutta se on vaikeampaa kuin keskiverto henkilöllä. [Osa tekstistä poistettu] Epäinhimillinen kohtelu terveydenhuollossa aiheuttaa päivittäisiä oireita vielä näin vuosien jälkeenkin.
Kukaan ei voi koskaan täysin tietää, mitä muiden päässä liikkuu, mutta jokainen voi omalla käytöksellään varmistaa, että muilla on asiat, jos ei hyvin, niin ainakin paremmin. Saatat yhdellä hymyllä, halauksella tai yhteydenotolla pelastaa jonkun päivän, äärimmäisimmässä tapauksessa jopa hengen, joko toisen tai omasi. Lämpimät lapsuusmuistot kestävät elämän kolhut vielä aikuisenakin.
Lopuksi toivon, ettei viestiäni sensuroida tai ainakaan poisteta, sillä tämä saattaa olla jonkun lapsen ainoa vertaistuki, sellainen, jota olisin itsekin toivonut näkeväni, kun luulin, että olen ainoa hullu ja väkivaltainen tässä maailmassa. Plus tää oli monen tunnin urakka. Ja haluaisin myös, että saan pitkän ja kivan vastauksen, koska muuta ihmiskontaktia ei juurikaan ole.
Vastaan myös mielelläni kysymyksiin esimerkiksi tunnekylmyyteen tai väkivaltaan tai yhtään mihinkään liittyen.
Pus pus<333
Hei ”Lostchild20”,
Lämmin kiitos, kun olet rohkeasti ja rehellisesti kertonut ajatuksistasi ja kokemastasi.
Toivoit, ettei viestiäsi sensuroitaisi tai poistettaisi. Valitettavasti jouduin joitakin kohtia moderoimaan pois, pahoittelut. Olet hienosti ajatellut, kuinka tekstisi voi jollekin vertaistuki ja toivon, että tekstisi edelleen välittää sitä, vaikka joitakin kohtia on poistettu. Uskon, että tästä joku voi saada itselleen kokemuksen, ettei ole vaikeiden ajatustensa kanssa yksin. Kiitos siis vielä kerran, kun olet halunnut jakaa tekstisi tänne.
Kirjoitit, kuinka vaikeiden kokemusten kautta olit joitakin vuosia sitten päätynyt tilanteeseen, jossa olit synkässä ja pahassa paikassa ajatuksiesi kanssa. Kun on esimerkiksi kokenut vakavaa kaltoinkohtelua, on myös ymmärrettävää, että oma vointi ja ajatukset voivat mennä tosi huonoiksi ja synkiksi. On ymmärrettävää, että lapsuutesi kokemukset vaikuttavat sinuun edelleen, vaikka synkimmästä paikasta oletkin onnistunut nousemaan ylös.
Olen pahoillani kaikesta kokemastasi ja kuinka vointiisi ei olla osattu tai huomattu tarttua, kun olet ollut nuorempi. Olet joutunut kokemaan asioita, jotka ovat varmasti jättäneet syvät jäljet ja joiden kanssa joudut edelleen kamppailemaan. Olet onnistunut ponnistamaan noista synkimmistä ajoista tähän hetkeen ja pyrit väkivallattomuuteen. Se on todella tärkeää. Samalla on tosi tärkeää, että saat edelleen itsellesi mahdollisimman hyvää apua. Vaikeista ja toivottomankin tuntuisista asioista on mahdollista selviytyä ja sinä olet sillä matkalla juuri nyt. Tie kohti parempaa ei ole aina tasainen ja suora, vaan se saattaa sisältää kivikkoa ja takapakkia, mutta niistäkin on mahdollista selvitä. Tärkeintä on, että ei jää asioiden kanssa yksin.
Oli erittäin ikävää kuulla huonoista kokemuksistasi terveydenhuoltoon liittyen. Olet toiminut oikein ja hienosti, kun olet silloin kertonut väkivaltaisuudestasi, sillä sehän on sellainen asia, johon kuuluu saada apua nimenomaan terveydenhuollosta. Olen pahoillani, että tämän seurauksena sinulle huudettiin ja sinulta evättiin apu. Ymmärrän, että tuollainen epäinhimillinen kohtelu vaikuttaa sinuun edelleen ja se on varmasti vienyt luottamusta ammattilaisiin.
Viestistäsi ei käy ilmi, oletko tällä hetkellä avun piirissä. Ymmärrän samalla myös sen, jos avun hakeminen ammattilaisilta tuntuu vaikealta aikaisempien kokemustesi pohjalta. Luottamuksen rakentaminen ammattilaisiin voi viedä aikaa, mutta sitä on mahdollista saada takaisin ja saada korjaavia, hyviä kokemuksia. Olet joutunut kokemaan todella haastavia asioita, jotka vaikuttavat sinuun edelleen. Oikean ammattilaisen kanssa näitä asioita, aina kaltoinkohtelusta väkivaltaisuuteen, on mahdollisuus päästä työstämään. Toivon siis, että jaksat edelleen hakea tukea terveydenhuollosta. Ansaitset saada itsellesi parasta mahdollista apua sekä lämmintä ja empaattista kohtaamista.
Mainitsit, että sinulla ei juurikaan ole ihmiskontakteja ja toivon, että tästä vastauksestani on sinulle jotain tukea. Tiesitkö muuten, että meille on myös mahdollista soittaa, chattailla tai kirjoittaa ihan anonyymisti ja luottamuksellisesti?
Lasten ja nuorten puhelin sekä Nuorten tulilinja ilmaisessa numerossa 116 111 päivystävät joka päivä. Lasten ja nuorten puhelimessa vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Nuorten tukilinjassa vastaavat ammattilaiset joka ilta klo 20-00.
Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20. Nettikirjepalveluun voi myös kirjoittaa. Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin ja nettikirjepalveluun voit ottaa yhteyttä ihan vaan, jos kaipaat ihmiskontaktia. Voit jutella mistä aiheesta tahansa.
Meillä on mahdollisuus varata myös ajanvarauksella chat- tai soittoaika MLL:n työntekijän kanssa.
Ajanvarauschatista voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ajanvarauschat/
Ja Nuorten tukilinjan soittoajanvarauksesta täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Jos tulee hetki, että sinulla on akuutisti paha olla sekä vaikeat ajatukset valtaavat mielen ja tulee tunne, että niitä haluaisi toteuttaa, voi aina soittaa hätäkeskukseen 112.
Kirjoitit hienosti siitä, kuinka ikinä ei voi tietää, mitä joku toinen käy läpi mielessään. Joskus pienikin ystävällinen ele voi olla toiselle tosi merkityksellinen. Haluan myös vielä kerran tässä lopussa kiittää, että olet avannut tässä ajatuksiasi ja kokemaasi. Ei voi tietää kuka tämän viestisi sattuu lukemaan ja kuinka tärkeää se voi olla jollekin huomata, että ei ole ajatustensa ja kokemustensa kanssa yksin. Toivon myös, että tämän kaiken kirjoittaminen auki on auttanut myös sinua jäsentämään ajatuksiasi. Olet arvokas ja tärkeä! <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä