TW
Masennus tuntuu siltä, että mieli yrittäis kuolla mutta keho haluaa elää.
Tuntuu siltä ettei millään ole enään merkitystä ja että päivät, viikot ja kuukaudet vaan sulautuvat yhteen.
Tuntuu kuin joku painaisi rintakehää koko ajan eikä päästäisi irti.
Tuntuu siltä ettei kannattaisi edes yrittää olla parempi.
Tuntuu siltä, että syrjäyttämisen sijaan vain poistaisi kaikki ihmiset elämästä joita rakastaa.
Tuntuu ettei missään ole järkeä.
Tuntuu, että on vain oman mielensä vanki.
Et haluu elää, mutta et myöskään kuolla. Joskus taas haluut kuolla, koska et vaan kestä enään mitään. Joskus taas haluut elää, jotta voit olla parempi, mutta siinähän ei ole mitään järkeä… Enhän mä tuu olemaan parempi?
En jaksa taistella. En jaksa sitä kun en vaan saa mitään aikaseksi, kun en vaan saa itteeni ylös.
Sit illalla kaikki on omatunnon piikissä ja sanoo vaan ittelleen etten ollu hyvä, rittävä, etten saanu taaskaan mitään aikaa.
Silmät ja pää kipeenä itkemisestä.
Joskus ei taas itketä yhtään, tuntuu kuin kyyneleet olis vaan jäätynyt paikalleen.
Tuntuu ettei tästä tuu taaskaan mitään.
Tuntuu, ette aina kun peili tulee vastaan niin haluu vaan kävellä ohi, ettei vaan katsois siihe.
No ha! Tietenkin siihen sitten *pitää* katsoa, et tunnista sitä ihmistä jonka näät. Kuka hän on? Ja miksi? Miksi et tunnista tätä henkilöä? Miksi?
Tuntuu, että jokainen piirre ittessään olis väärin ja rumaa. Suoraan sanotusti ällöttävää.
Tuntuu, että kaikki katsois sua, kun kävelet ohi. Kaikkien silmät on sussa. Ei. Ei siksi, että ihmiset ihailis sua vaan siksi, että he ei tykkää mitä he näkee. Sen jälkeen he kuiskivat toisilleen ja tuntuu siltä, että oikeesti tulis hulluksi.
[Osa tekstistä poistettu]
Tuntuu, että on vaan päivistä, tunneista, minuuteista, sekunneista kiinni milloin romahtaa totaalisesti.
Missään ei ole järkeä.
Kaikki on turhaa.
Millään ei ole merkitystä.
Kaikki on vaikeaa.
Milloin viimeksi harjasin hampaat? Kävin suihkussa? Siivosin?
Et muista. Et vaan muista.
Ei ole ruokahalua mutta välillä vaan syö ja syö.
Onko millään enään merkitystä?
-Rainbow
Sä et halua masennusta. Ihan oikeesti. Masennus on oikee sairaus, joten älä vitsaile sillä. Se sattuu. Jos susta tuntuu pahalta. Siltä, että sulla voisi olla joku sairaus, hanki apua heti. Ihan heti. Kannattaa kertoa vanhemmille, puhua kuraattorille tai ihan vaan täällä nuortennetissä, apuu chatissä, sekasin chatissä tai muualla, mutta älä jää yksi.
Mä jäin. Ja vajosin alas. Vajosin pohjalle, ja vajoon vieläkin. Tuntuu etten pysty tähän. Tuntuu etten kykene.
Kiitos kaikille jotka on ollut mun tukena.
Kiitos nuortennetin ylläpidolle, että otte täällä! Kiitos.<33
Hei Rainbow!
Lämmin kiitos koskettavasta tekstistäsi. (Poistin siitä pienen osan, mutta luin koko tekstin kyllä tarkkaan ja ajatuksella.) Kuvaat siinä masennusta hienosti: Kuinka ihminen tuntee silloin näköalattomuutta, surua, tunnottomuutta, itsevihaa sekä ruokahaluttomuutta ja kuinka on vaikea saada aikaiseksi mitään tai nähdä mikä järki tässä kaikessa on.
Tunnistat hienosti, että kyseessä on sairaus ja nämä kaikki oireet kuuluvat siihen eivätkä liity sinuun itseesi tai sinun persoonaasi. Oli myös hieno lukea, että tiedät, kuinka masennukseenkin voi saada apua, kun siitä kertoo lähellä oleville aikuisille.
Joskus masennuksen hoidossa menee eteenpäin, joskus saattaa tulla takapakkia. Mutta yksin sen kanssa on vaikea pärjätä, siksi on tärkeää hakea siihen apua niin kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen.
Toivon, että sinäkin olet itsellesi lempeä ja teet itsellesi asioita, jotka tuovat sinulle hyvää oloa ja lisäävät hyvinvointiasi. Oli se sitten lepo tai mukavien asioiden parissa puuhastelu. Ja kerrothan läheisillesi tasaisin väliajoin, kuinka voit. Uskon, että selätät tämän kurjan vaivan vielä joku kaunis päivä ja pystyt taas nauttimaan elämästäsi täysin palkein!
Muistathan, että voit aina myös soittaa meille tai jutella kanssamme chatissä. Molemmat palvelut ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Olemme täällä sinua varten. Olet ihana, pidäthän hyvää huolta itsestäsi!
Lempein rutistuksin,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja -chatin päivystäjä
Rainbow. Toivottavasti jaksat masennuksen kanssa ja toivottavasti voitat masennuksen. Oikeasti toivon että pärjäät<3