Pikkuveli on ärsyttävä (vent+kysymys)
okei, en tiiä että onko tää oikee palsta tälle, mutta tää on luultavasti se joka liittyy eniten tähän.
Eli siis itse olen 011, Genderfluid(en ulkona julkisesti).
Pikkuveljeni on 013, Amab oletettu poika.
Meillä on yhteinen huone, vähän yhteistä tilaa ja molemmilla parvisängyt ja niiden alla oleva tila omaa tilaa, jotka erotettu verhoilla.
Ei parhain ratkaisu, mutta parantaa yksityisyyttä edes vähän.
Mun pikkuveljellä on jokin mielenterveyshomma joka siis aiheuttaa sen että hän on joskus tosi impulsiivinen ja ’hän omistaa kaiken ja saa kaiken mitä haluaa’, onneksi kuitenkin vain osan aikaa.
Jos mulla on jotain mitä hän haluaa mun puolella, hän menee ja ottaa sen, eikä anna takaisin helpolla, mutta auta armelias jos mä meen sentinkin liian lähelle sen puolta hän räjähtää kuin mikäkin pommi.(ei kirjaimellisesti)
Lähes kaikki mulle oikeesti tärkeät asiat on piilossa jotta se ei voi ottaa viedä/rikkoa niitä.
Mulla ei oo juurikaan oikeasti omaa tilaa ja rauhaa.
puolet mun kamoista on piilossa/rikki, muut on mistä minä en niin paljon välitä, että piilottaisin, tai hän ei ole niistä kiinnostunut.
jos hän huitasee/lyö jotakuta tai rikkoo mun tavaran, kaikki on silleen ’Nokun sillä on se mielenhommeli’ tai ’no se oli vahinko. kyllä me se saadaan korjattua’, ’sillä on vaan huono päivä’ jne.
jos mä, edes vahingossa huitasen häntä tai rikon hänen tavaraa, kaikki on sillen ’noin ei saa tehä”, ’nyt mene pyytämään anteeksi’ tai ’noin ei saa tehä, nyt mene siitä’
mua ei kuunnella.
häntä kuunnellaan.
Mulla on todennäköisesti ADHD, on ahdistusta ja tuntuu etten selvii enää viikkoakaan. Kyllä lopulta selviän, mutta ei se siltä tunnu kolmelta aamuyöllä kun sä et vaan saa nukuttua vaikka haluis nukkua.
Mitä mun pitäis tehä
Miten kertoo mun ongelmista? (en oo niin läheinen mun vanhempien kanssa)
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?(jos haluutte niin voitteko jakaa?)
Miten sulla menee tänään?
Moi ”Genderfluid_hooman”,
Kiitos viestistäsi! Ihan oikealle palstalle olet kirjoittanut!
Kerroit, kuinka sinulla on olo, että sinua ei kuunnella. Osasit hyvin kuvata sitä, kuinka veljesi käytöksen taustalla varmasti vaikuttavat hänen mielenterveyteensä liittyvät haasteet, mutta se ymmärrettävästi harmittaa, jos sinua ei kohdella tasavertaisesti.
Harmi myös kuulla, että sinulla ei oikein ole omaa tilaa, vaikka sitä kaipaisit. Vaikka teillä onkin verhot erottamassa omaa tilaa ja olet hienosti saanut piiloon sinulle itsellesi tärkeät asiat, niin on tosi ymmärrettävää, että sitä kaipaa itselleen yksityisyyttä.
Mainitsit, että veljesi haasteet näkyvät vain osan aikaa. Onko teillä joskus sellaisia hetkiä, jolloin teillä sujuu mukavasti yhdessä? Luuletko, että sellaisella mukavalla hetkellä veljen kanssa voisi jutella yhteisistä pelisäännöistä yhdessä vanhempien kanssa?
Kirjoitit myös, että sinulla on todennäköisesti ADHD sekä ahdistusta. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin sinun tulisi ehdottomasti saada apua!
Tästä päästäänkin tärkeisiin kysymyksiisi, eli mitä sinun pitäisi tehdä ja miten kertoisit ongelmista. Usein helpointa voi olla kertoa omille lähiaikuisille, esimerkiksi vanhemmille. Mainitsit, että et ole kovin läheinen vanhempiesi kanssa, mutta miltä sinusta tuntuisi ajatus heille kertomisesta? Kertominen voi tuntua joskus vaikealta, mutta se kannattaa, koska silloin vanhempasi olisivat tietoisia ajatuksistasi ja toivottavasti ymmärtäisivät sinua paremmin.
Jos syystä tai toisesta omille vanhemmille ei pysty puhumaan, niin silloin olisi tärkeää, että kerrot ajatuksistasi jollekin sellaiselle aikuisille, kenet koet luotettavaksi ja turvalliseksi. Tuleeko sinulle mieleen tällaista aikuista sinun lähipiiristäsi?
Myös koulun työntekijöille, kuten opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle, voi mennä juttelemaan tosi monenlaisista asioista. Esimerkiksi juuri ADHD-epäilystään, ahdistuksesta sekä kotiin liittyvistä haasteista.
Jos puhuminen tuntuu nyt liian vaikealta, niin voit kokeilla myös asian kertomista kirjoittamalla. Olet tässä viestissäsi osannut kuvata asiaasi tosi hyvin, joten voisit vaikka näyttää vanhemmillesi tai jollekin toiselle aikuiselle tämän kirjoittamasi viestin tai sitten kirjoittaa uuden tekstin. Miltä tämä kuulostaisi?
Täältä voit saada vielä lisää vinkkejä siihen, miten huolia voi ottaa puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos sinusta tuntuu, että haluaisit jutella tilanteestasi alkuun nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjän kanssa voit pohtia, miten voisit toimia tilanteessasi ja miten voisit kertoa asiasta läheiselle aikuiselle. Voit jutella myös ihan muistakin aiheista, jos haluat. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivottavasti saisit tähän viestiketjuun vertaistukea myös muilta nuorilta. Paljon voimia ja toivottavasti saat parasta mahdollista apua itsellesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä