Pitäisikö ottaa asia puheeksi [osa tekstistä poistettu]
Annan sisältövaroituksen etukäteen koska en ole ihan varma, miten häiritsevästi tulen asiaa avaamaan. Yritin kirjoittaa kirjepalveluun mutta siellä on ruuhkaa. Kirjoitan sinnekin ehkä sitten kun se on taas mahdollista.
Käyn yhdeksättä luokkaa. Olen käynyt nyt muutaman kuukauden koulukuraattorilla stressin ja ahdistuksen takia. En oikein osaa sanoa, onko siitä ollut juurikaan hyötyä. Nykyinen kuraattori lopettaa vuodenvaihteen jälkeen koulussamme ja tilalle tulee uusi. Aion lopettaa käynnit, sillä en halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa.
Olen kuitenkin viime viikkoina alkanut saada häiritseviä ajatuksia. Saatan alkaa aivan satunnaisesti miettiä, [osa tekstistä poistettu]. Tiedän myös melko tarkasti, [osa tekstistä poistettu]. Ne ajatukset ovat hämmentäviä, sillä [osa tekstistä poistettu]. En satuta itseäni tai mitään sellaista. Ajatukset eivät ole vakavalla tasolla, mutta välillä mietin, että entä jos jotain odottamatonta käy tai minulle iskee jokin rajumpi ahdistus- tai paniikkikohtaus, ja teenkin jotain peruuttamatonta.
Vanhempanikin ovat vain heikosti perillä tilanteesta. He tietävät minulla olevan paljon stressiä ja jonkin verran ahdistusta, mutta he eivät tiedä, kuinka voimakasta, eivätkä sitä, että ylipäätään käyn kuraattorilla asian takia. He ovat kuitanneet asian vain sillä, että kaikkia ikäisiäni ahdistaa, se on ihan normaalia. Paniikkikohtaukset kuitattiin sanomalla että olen terve eikä minulla ole paniikkihäiriötä, turha huolehtia. Heillä tuntuu olevan jokin pakko vakuuttaa minut siitä, ettei mielenterveydessäni ole mitään vikaa enkä tarvitse mitään erityisempää apua. Ei oikeastaan huvita avata asiaa heille sen enempää, he eivät tunnu ymmärtävän minua.
En ole ihan varma, haluanko kertoa asiasta kuraattorille, koska kuten sanottu, haluaisin lopettaa käynnit kokonaan. En myöskään halua antaa väärää kuvaa. [osa tekstistä poistettu] ne ovat vain ajatuksia, jotka hämmentävät minua.
Hei nimimerkki ” imhinen”,
kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tuntemuksistasi tänne, kun kirjoittaminen kirjepalveluun ei nyt onnistunut. Tällaisten asioiden kanssa ei tarvitse eikä pidäkään jäädä yksin.
Kerroit viestissäsi itsesi satuttamiseen liittyvistä ajatuksista. On totta, että se, että tällaisia ajatuksia on ei vielä tarkoita sitä, että välttämättä ryhtyisi tekoihin ja oikeasti satuttaisi itseään. Siksi onkin hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi ja tunteistasi tänne nyt ja haluat apua tilanteeseen. Tällaiset ajatukset kuitenkin kertovat yleensä siitä, että on paha olla. Ehkäpä juuri mainitsemasi stressi, ahdistus ja ahdistus- ja paniikkikohtaukset ovat asioita, jotka saavat sinussa näitä ajatuksia aikaan. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joista on hyvä jutella jollekin luotettavalle aikuiselle. Sinun ei tarvitse jäädä yksin näiden asioiden kanssa eikä selvitä yksin vaan apua ja tukea on varmasti saatavilla, kun sitä pyytää ja ottaa vastaan. Olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet ja siksi olet myös ehdottomasti kaiken avun ja tuen arvoinen!
Olen pahoillani siitä, että vanhempasi eivät tunnu suhtautuvan asioihisi niiden vaatimalla vakavuudella etkä tunnu saavan heistä tukea tilanteeseesi. Voi olla, että vanhempasi huomaamattaan ikään kuin suojelevat itseään eivätkä halua tunnustaa sitä, että sinulla on huono olla. Se ei se ole oikein sinua kohtaan. On totta, että ajoittainen ahdistus on normaalia, mutta kuvailemasi pitkittynyt stressi, ahdistus ja ajatukset liittyen itsensä satuttamiseen eivät ole normaaleja eikä niitä pitäisi kuitata vain ikään liittyvinä asioina. On hienoa, että olet itse havahtunut asiaan ja hakenut itsellesi apua! Voisitko vielä yrittää jutella vanhemmillesi asiasta ja kertoa, että ajatuksistasi ja siitä että käyt juttelemassa niistä kuraattorin kanssa? Jospa he oikeasti ymmärtäisivätkin asian tällä kertaa? Sinulla on kuitenkin myös täysi oikeus olla kertomatta heille asiasta, jos se tuntuu sinusta paremmalta vaihtoehdolta.
On ilo kuulla, että olet ollut rohkaistunut juttelemaan kuraattorille stressistäsi ja ahdistuksestasi. Se on hienoa ja rohkeaa! Onpa harmi kuulla, että kuraattori vaihtuu nyt ja koet, että et halua aloittaa alusta uuden ihmisen kanssa. On toki ymmärrettävää, että voi tuntu raskaalta jutella samoista asioista uudestaan uuden ihmisen kanssa, joista on jo kertonut toiselle. Toisaalta voisihan se olla, että uusi kuraattori olisikin sellainen, jonka kanssa juttelu sujuisi entistä paremmin ja hän todennäköisesti on myös koulussa ainakin hetken aikaa, kun nyt aloittaa. Asioiden kertaaminen juttelun kautta saattaisi sinulle itsellesikin tuoda uusia näkökulmia. Mitä jos harkitsisit kuitenkin mahdollisuuden antamista uudelle kuraattorille? Siitä huolimatta, että tuttu kuraattori on nyt lopettamassa niin kehottaisin sinua kertomaan ajatuksistasi hänelle avoimesti, jotta sinun ei tarvitsisi jäädä yksin ajatustesi kanssa. Hän ihan varmasti tekee parhaansa sinun auttamiseksi tässä tilanteessa! Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta ja toivonkin että saisit tarvitsemasi avun!
Silloin, kun mieli on maassa on hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää oloa. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asioistasi myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka sen nettikirjeen, kun ruuhka kirjepalvelussa vähän helpottaa. Yhteydenotot ovat tosiaan nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten.
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä
Kiitos näin nopeasta vastauksesta!
Kävin viimeistä kertaa kuraattorilla. En saanut kerrotuksi näistä ajatuksista. Kuraattori ei kuitenkaan anna minun lopettaa kouluterveydenhuollossa pyörimistä, hän oli sitä mieltä, että minun olisi parempi jatkaa tammikuussa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Otin tarjouksen vastaan. Uuden ihmisen kanssa siis joka tapauksessa aloitetaan. Ehkä hänelle pystyn jossain vaiheessa asiasta mainitsemaan.
Hei,
Kiitos, kun vastasit vielä!
Vaikeista asioista ei ole aina helppo kertoa ja joskus voi käydä niin, että ei saakaan asioita sanotuksi. On kuitenkin hienoa, että olet käynyt kuraattorilla juttelemassa, vaikka onkin harmi, että tämän kyseisen henkilön kanssa tapaamiset päättyvät.
Kuraattori on varmasti nähnyt, että hyödyt siitä, että pääset juttelemaan ammattilaisen kanssa. Onkin hienoa, että otit tarjouksen vastaan ja menet juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Vaikka aloitatkin nyt alusta uuden ihmisen kanssa, niin on tärkeää, että sinulla pysyy keskustelutuki edelleen. Toivon sinulle rohkeutta, että saat jossakin vaiheessa kerrottua vaikeista asioista tälle uudelle ihmiselle.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä