Yläkoulus en oo kovin tullut vastaan monta kertaa suorasanaiseen homofobiaa kovin monta kertaa ja nekin tilanteet jossa vastaan oon tullut ei ollut ikinä kovin mennyt nimittelystä pidemmälle,
Ja tunnen jo monta homo- bi- ja vaikkamitäseksuaalista henkilöä koulusta, ja ei monia heistä kiusata seksuaalisuuden takia,
mutta enemmän mitä mietityttää on trans-sukupuolisuus ja miten ihmiset reagoi siihen.
Aika moni ”tyttö” (en voi olettaa ku itekin oon vähä jumis tästä 😅) on aika hyväksyväinen, vaikkakin sekin olisi vain ulkoisesti kavereitten edessä, ”pojista” en edes kehtais sanoa samalla tavalla, vaikka uskon että monet ei edes välitä, mutta jos kaveri ei tykkää nii emmäkää. Onhan mun koulussa yksi trans-sukupuolinen poika mutta mun pitäis verrata sen kokemuksia mihin mä sit voisin tulla vastaan.
No itse siihen ongelmaan, oon tiennyt että en kovin pidä tosta ”tyttönä” olemisesta noin. 10 vuotiaasta saakka ekaks mä vaan aloin ns. ”vihaamaan” tyttöjä ja naisia eli siis tulin tämmöseks ”pick me tytöks” ei siin hirveän kauan kestänyt että mikä mua ”vaivaa” kun internet ja kaikki on nykyään osa nuoren kasvua.
Sit ku tajusin et haluisin olla poika niin ongelmia tuli vastaan siinä et, ehä mä näytä pojalta, en ollenkaan.
Yritin vain unohtaa koko tän jutun ja keskittyä kaikkeen muuhun kun siihen mitä ite oon,
Mutta musta alkaa tuntua siltä että mä hukkaan mun nuoruuden tähän,
Ja kyllä mä tiedän että mun äiti ymmärtäisi, isästä ei voi sanoa samoin, mut kyl mä uskon et ehkä sekin tottuisi siihen,
Ja muutenkin veikkaan että kaikki mun perheessä hyväksyisi tämän
Mutta sitten enään pelkään vaan koulua, oon miettinyt jo monta kertaa että heti kun pääsen peruskoulusta sitten vuoden päästä, ”muutun pojaksi”, tulen kaapista ulos, lähen muualle opiskelemaan enkä ikinä mainitse tosta uudestaan.
Mut sanoinhan jo et tästä tuntuu nyt siltä että nuoruus menee tässä vääränä henkilönä esittämiseltä.
Jos et jaksa lukea niin kysymys on,
Olisitko okei jos sun lähin kaveri olisi trans? (←kaihan toi käy hyvin teoriittiseksi kysymykseksi?)
Olisi se okei, minkä sukupuolinen tahansa! Ite oon tyttö!
Se olis tosi okei, et joku mun kamu ois trans. Kaikki saa olla omia itseään, ja jos sua kiusataan, muista: vika ei oo koskaan kiusatussa ❤️ ja oon siis tyttö
Olis suorastaan toivottavaa, että joku kaveripiirissä ois trans, ku meiän luokalla mennään niin jyrkästi ”syntymässä määrättyjen sukupuoliroolien” mukaan.
jos niin haluat👍🏻👍🏻
Todellakin olis okei👍! Haluaisinkin et ois joku joka vois oikeesti ymmärtää mun kokemukset ja samaistuu niihin (tai no tunnen yhen transtytön mut se ei tiiä totuutta musta nii en mä sille oikee voi puhuu)
Moikka!
Hienoa, että olet rohkeasti pohtinut tänne sinulle tärkeää aiheitta ja sanoittanut tunteitasi avoimesti. Kerroit viestissäsi, että koet olevasi transsukupuolinen ja pohdit, miten koulussa ja perheessäsi suhtauduttaisiin sukupuoleesi. Jos ymmärsin oikein, niin mietit myös viestissäsi, joutuisitko kohtaamaan transphobiaa tai kiusaamista koulussa.
Jokaisella on oikeus elää omana itsenään sekä ilmaista omaa sukupuoltaan ilman syrjintää ja on aina väärin kiusata muita heidän identiteetin tai minkä tahansa ominaisuuden vuoksi. Jos päätät, että haluat koulussa kertoa olevasi transsukupuolinen ja ilmaista sukupuoltasi esimerkiksi vaatetuksella tai toisella nimellä, on aikuisilla velvollisuus puuttua mahdolliseen kiusaamiseen sekä olla tukenasi. On hienoa kuitenkin kuulla, että olet huomannut koulussa olevan useampia ihmisiä, ketkä hyväksyvät ja kunnioittavat muita sellaisina kuin he ovat.
Kerroit, että olet kokenut sen haastavana, että et näytä sukupuolelta, jota koet olevasi. Kirjoitit myös, että olet yrittänyt unohtaa kokemuksesi, mutta sinusta tuntuu, että hukkaat nuoruutesi esittämällä väärää henkilöä. Transsukupuoliset ihmiset kokevat usein sukupuoliristiriitaa eli tunnetta siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vastaa muiden näkemää sukupuolta. Sukupuoliristiriitaan voi myös liittyä kehodysforiaa, jolla tarkoitetaan tunnetta oman kehon sukupuolitettujen piirteiden vääränlaisuudesta tai vieraudesta.
Sukupuoli- ja kehodysforiaan on mahdollista saada apua esimerkiksi sukupuolen korjausprosessissa, mutta kaikki eivät koe sille tarvetta. Muista, että olet arvokas ja sinulla on aina oikeus päättää, mitä sanoja sukupuolestasi käytetään tai millä nimellä haluat sinua kutsuttavan. On tärkeää, että saat tulla kohdatuksi oikeassa sukupuolessasi ja elää avoimesti omana itsenäsi, kun se sinulle tuntuu hyvältä ja oikealta.
Sinulla on oikeus itse määritellä ja päättää, kenelle ja milloin haluat kertoa tai olla kertomatta sukupuolestasi. Kerroit, että mietit äitisi ja muun perheesi ymmärtävän sinua, mutta pohdit, että isäsi ei ehkä reagoisi samoin ja tarvitsisi ajatukseen totuttautumiseen aikaa. Omasta sukupuolesta kertominen voi herättää läheisissä erilaisia reaktioita. Se voi herättää iloa, että olet uskaltanut jakaa ison asian heidän kanssaan. Uutinen voi tulla myös toiselle yllätyksenä ja joskus herättää vahvojakin tunteita, mikä voi vaatia aikaa sulatella. Vahvan reaktion taustalla voi olla esimerkiksi se, että sukupuolen moninaisuus tai sateenkaarisanasto ei ole tuttua, jonta takia asiaan tutustuminen ja siitä oppiminen voi viedä aikaa.
Jos päätät, että haluat esimerkiksi kertoa vanhemmillesi sukupuolestasi, niin voisitko kirjoittaa heille vaikka kirjeen, jossa kerrot sukupuolestasi ja toiveistasi siinä, miten he voivat olla tukenasi ja huomioida identiteettisi? Näin pystyt miettimään rauhassa, miten haluat asian kertoa ja antamaan kirjeen, kun se tuntuu sinusta turvalliselta ja oikealta. Kertomista ei tarvitse kiirehtiä, vaan on tärkeää, että voit tehdä sen omaan tahtiisi. Sinun ei ole myöskään pakko määritellä tai jakaa muille sukupuoltasi, jos se ei tunnu sinusta hyvältä.
Jos tarvitset vertaistukea tai lisää tietoa transsukupuolisuudesta, löytyy esimerkiksi SETA:lta (sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen järjestö) erilaisia tietopaketteja, nuorten keskusteluryhmiä sekä puhelinneuvontaa: https://nuoret.seta.fi/nuorille/nuorten-tuki-ja-neuvontapalvelut/ ja https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/nuoret/
Voit aina olla myös yhteydessä luottamuksellisesti ja anonyymisti meidän ilmaiseen Lasten ja Nuorten puhelimeen (puh. 116 111) tai kirjoitella chatin ja nettikirjeen välityksellä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/
Toivon sinulle todella paljon lämpöä sekä valoa loppukevääseen <3 Aurinkoista viikonjatkoa!
Oon näköjään jo vastannut tänne vanhalla nimimerkillä. Ja mielipide pysyy. Kannattaa tulla kaapista, se helpottaa huomattavasti elämää, vaikka ei alkuun siltä vaikuttaisi. Btw tajusin noin vuosi ton viestin lähettämisen jälkeen että oon genderqueer ja nyt kävelen katuja out and proud! Kyllä kannatti, vaikka kommenttia välil tulee.
No tää viesti on aika myöhässä…
Mut jos mun kaveri kertois että on trans, nii…. no ois se ehkä outoo aluks ku oon aina aatellu et se kokee olevansa tyttö (ainaki tyylii kaikki mun kaverit on tyttöi) mut kyl mä siihen sit loppujen lopuks tottuisin. Ja aluks se kyl ehkä vähä mietityttäis mut oisin simti tosi onnellinen ja ylpee siitä et se uskalsi kertoo!
Vaikka eihän siinä pitäis olla mitään pelkoa! Ihmiset on vaan tehny siitä asian, johon pitäis suhtautua eri tavalla ku muihin. Mut anyway, mä suhtautuisin siihen hyvin!
Ite en kertois sellasille ketkä ei tee sillä tiedolla mitään?
Hei!
Vaikka valitettavasti on ihmisiä joille trans-ihmiset ovat jonkinlainen ongelma niin yleisesti ottaen tilanne on silti turvallisen tuttu.
Suurimmalle osalle ei ole niin tärkeää oletko tyttö, poika, trans tai jotain muuta. Jopa ystäville ja perheelle yleensä tärkeintä on että olet onnellinen. Siksi en itse pitäisi mitään kiirettä asian kanssa koska mitään aikarajaa ei ole. Ihmiset lähellä tottuvat hyvinkin nopeasti asiaan, jopa ne joille ajatus on aluksi ehkä hiukan sulattelua vaativa.
Sitä voi ajatella matkana jossa saa myös tulla harha-askelia, kiirettä ei ole ja kaikkea matkalla tulevaa kannattaa rauhassa pohtia. Edes cis-heterot eivät ole ollenkaan samanlaisia keskenään näissä asioissa ja suurin osa ymmärtää sen hyvin.
Onnea oman itsen löytämiseen!