Tuntuu nii oudolt kirjottaa tänne, mut kirjotan silti :D Eli mikä ihme mul on, ku jos meen vaik citymarkettii tai kauppaksekukseen ni saan varmaa jonku paniikkikohtauksen tai jotai (tärisyttää, en saa henkee, ahdistaa, silmät vuotaa ja huimaa) Mut sillee tulee vaa, jos oon yksin. Jos meen iha pieneen kauppaa yksin, mua vaa ahdistaa ja jos lähen kävelylle ni mua ahdistaa ja meen syrjäsii reittei, ettei tuu ihmisii vastaa ja meen kouluunki ”syrjäsii” reittei. Joskus koulus, jos kävelen yksin ni mua ahdistaa. Onks tää nyt iha normaalii? Oon miettiny, et miks mua ahdistaa noi jutut ja tullu aina siihen tulokseen, et kaikki arvostelee mua ja lukee mun ajatuksii ja jos kuuntelen musaa kuulokkeil ne kuulee sen. Pitäskö mun sanoo täst jollekki? Must tuntuu, ettei kukaa usko, ku oon kaikkien mielest sosiaaline ja semmone. :(
Sun kandeis kertoo jollekki luotettavalle aikuiselle kuten vanhemmat tai kertoo ehk terkalle
Ei toi kuulosta must mitenkää normaalilt. :(
Terve
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa puhuu asiasta jollekkin. Oon huomannut, että se helpottaa, vaikkei ratkaisua löytyiskään. Eihän se hyvä oo jos ahdistaa. Jos taas tuntuu, että kenenkään kanssa et haluais puhuu asiasta, niin internetin pimeistä sivustoista saatat löytää jonkun sympaattisen henkilön jolle puhua. Niinhän se on: tuntemattomalle on helppo puhua ongelmistaan. Tosin jos kohtaat kusipäitä, jätä heidät omaan arvoonsa. Ihmiset tuppaavat olla sellaisia kun tietävät, ettei heidän henkilöllisyyttään voi tietää.
