Moi!
Minulla ei ole mikään kauhean huonosti mun kotona mutta haluan pois. Mua lähinä harmittaa kun on niin sotkuista. Esim meidän sohvalle on oksennettu, pissattu, ulostettu ja siinä on myös ruokaa. Tällä hetkellä kylppärissä on verta, paskaa ja oksennusta. Suurin osa meidän ruuasta jääkaapissa on vanhentunutta, mutta en ole varma mitkä niistä, joten en uskalla syödä mitään. Mun pikkuveli (3v) lyö aina mua ja ei se pahasti satu mutta on vaan väsyttävää. En ole kokenut kauheeta väkivaltaa (kerran vaan vähän vanhempi läpsäsi naamaan) niin ei minulla kai mitään hätää ole. Mietinpä vaan että mitä vaihtoehtoja mulla on. Ajattelin että voisin hankkia opiskelija-asunnon mutta mulla loppuisi rahat nopeesti, koska minulla ei ole tuloja. Laitokseen luultavasti en halua kun olen niistä huonoa kuullut ja en halua että mun vapautta rajotetaan. Luultavasti muutan autoon sit kun oon 18 mutta tuntuu että siihen on viellä ikuisuus. Mitä mä teen?
Hei,
kiitos viestistäsi, on hyvä että kirjoitit!
Ymmärrän hyvin viestisi perusteella, että kodin likaisuus harmittaa sinua. Uskon, että moni kokisi tilanteessasi harmituksen tunteita. Monille ihmisille sotkuisessa ympäristössä toimiminen on raskasta ja voimia kuluttavaa, ja toisille vielä enemmän kuin toisille. Ymmärrän myös, että sekin on kuormittavaa, jos ei tiedä, mitä ruokaa on turvallista syödä jääkaapista ja mitä ei. Kirjoitit, ettet ole kokenut kauheaa väkivaltaa, mutta että sinun vanhempasi on lyönyt sinua aikaisemmin.
Kirjoittamasi perusteella arki kotonasi vaikuttaa raskaalta ja sen vuoksi minulle herää huoli sinusta ja sisaruksistasi. Onko sinulla tällä hetkellä elämässäsi ketään aikuista tai ammattilaista tukenasi? Sinun ei tarvitse kantaa tätä kaikkea yksin harteillasi ja tukea on saatavana. Tiedäthän, että vanhemmalla ei ole missään tilanteessa eikä koskaan oikeutta lyödä lastaan? Se on fyysistä kaltoinkohtelua ja Suomen laki kieltää sen.
Apua ja tukea on saatavilla ja autoon sinun ei tarvitse muuttaa asumaan. Nuorille, jotka ovat alle 18-vuotiaita on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja niissä tilanteissa, joissa kotona on vaikea tai mahdoton olla. Niistä esimerkiksi kuraattori osaa kertoa sinulle oman asuinalueesi osalta enemmän. Vaihtoehtoja on monenlaisia, eikä laitos ole niistä ainoa.
Jos haluat, me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa olemme myös tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), kirjoittaa meille nettikirjeen tai tulla chattiimme (su-ke klo 17-20). Päivystäjän kanssa voit nimettömästi keskustella tai kirjoittaa tilanteestasi ja voitte yhdessä miettiä, miten asiat voisivat olla nyt tai tulevaisuudessa paremmin.
On tosi hienoa, että kirjoitit, toivon kovasti että jatkat avun hakemista. Vaikka nyt elämäsi on raskasta, tulevaisuus voi olla toisenlainen. Yksin sitä kohti ei tarvitse sinnitellä, vaan tukea on saatavilla. Muista, että me täällä olemme myös aina sinua varten, jos kaipaat kuuntelijaa ja vierelläkulkijaa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Moi!
Kiitos vastauksesta. Käyn psykiatrisessa hoidossa joten mulla on aikuinen tukena.
Kuraattoria mulla ei oo, sillä olen lopettanut koulunkäynnin.
Kävin tiedustelemassa, olenko oikeutettu mihinkään tukiin ja ilmeisesti en. Vuokrat ovat seudullani korkeat, joten muuttaminen ilman tukia vaikuttaa mahdottomalta.
Eihän minulla mitään hätää ole. Olen kai pilalle hemmoteltu kun valitan tämmösestä mutta toisaaltaan en usko että te aikuisetkaan haluaisitte asua samoissa oloissa kuin minä ja viellä hullun pikkuveljen kanssa.
Jos menen takaisin opislelemaan, minun on varmaan viellä vaikeampi muutta pois sillä silloin en voi käydä töissä niin usein. En tiedä, menisinkö opiskelemaan vai en. En haluaisi mutta kai minun pitäisi. Äh mitä mä teen mun elämällä?
Hei,
onpa hyvä, että sinulla on aikuinen tukena! Oletko kertonut hänelle kotitilanteestasi? Jos et vielä ole, niin kannustaisin sinua puhumaan hänelle siitä ja rehellisesti kertomaan samat asiat kuin mitä tänne kirjoitit. Voit vaikka ottaa kuvan kirjoittamastasi tekstistä ja näyttää hänelle, jos aihe tuntuu muuten vaikealta.
Hienoa, että olet jo selvittänyt mahdollisuuttasi tukiin, mutta onpa kurja, jos et ole mihinkään tukeen oikeutettu. Kotitilanteesi kuitenkin kuulostaa minusta siltä että sekä sinun että pikkuveljesi olisi hyvä saada apua. Koska olet vielä alle 18-vuotta neuvoisin sinua olemaan yhteydessä oman alueesi lastensuojeluun, heidän tehtävä on auttaa perheitä ja varmistaa lapsille turvalliset kasvuolosuhteet. Voit myös soittaa lastensuojeluun nimettömänä ja kertoa tilanteestasi ja kysyä mitä olisi tehtävissä, jos omalla nimellä soittaminen jännittää. Lastensuojelussa ammattilaiset varmasti osaavat antaa sinulle neuvoja ja ohjata sinua tarvittaessa muihin tahoihin.
Muista, että voit aina soittaa meille tänne lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella tilanteestasi. Puhelut ovat luottamuksellisia ja sen voi tehdä täysin anonyymisti.
Aurinkoa viikkoosi toivottelee,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä