Mä haluaisin puhua. Ihan vaan puhua ja selittää jollekin elämästäni, kertoa mikä on hyvin, mikä huonosti. Haluisin jonkun, jolle vois kertoa rehellisesti.
Sit vastapainoks mä voisin kuunnella sitä. Se vois kertoa omasta elämästään.
Mutta ei oo ketään. En luota vanhoihin ystäviin, en vanhempiini, en kehenkään.
Onko tääl ketään, jolla on sama ongelma? Taatusti on.
Noh.. Tiedän tuon tunteen.. Mul ei oo enää niinku tollasta etten luota keneenkään. Mutta soita sinne ihmeen joka tossa etusivulla on (kait) se numero.. Tiedän ettei ne kerro omasta laiffistaan mut sua helpottais jos kertoisit jollekin joka oikeesti haluaa auttaa.
Moikka!
Harmi, ettet voio puhua kenellekkään, vaikka sinulla selvästi olisi tarve siihen.
Osaatko sanoa, miksi et voi luottaa ihmisiin?
Päiväkirjan kirjoittaminen on todella kätevä asioiden purkamistapa, tosin päiväkirja on sitten vähän tylsempi kuunneltava…
Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin, uskon että vielä löydät ihmisen joka on valmis kuuntelemaan sinua ja joka myös tarvitsee kuuntelijaa!
Olet oikeassa, yllättävän monilla ihmisillä on sama ongelma, et siis ole yksin!
Tsemppiä jatkoon!
-Sartsu
Heijj ! On siis ees yks samanlainen ihminen ku mä? Sul on samanlainen fiilis ku mulla on ollu monta kertaa. Mä voisin kyllä kuunnella sua, ehdottomasti. En oikein tiiä mitä tähän kirjottaa.. Kai haluun sun tietävän miltä musta tuntuu ja että sä et oo yksin sun tunteen kanssa.
