Rajamailla

Hei,

heti löysin yhden asian, jossa olet hyvä. Nimittäin kirjoittamisessa ja oman sisäisen maailmasi kuvaamisessa. Taisi tullakin kaksi. Ihmisen arvokkuus ei kuitenkaan vaadi mitään erityisiä ominaisuuksia, vaan jokainen ihminen on arvokas sinällään. Sinä olet kaikkea muuta, kuin tarpeeton ihminen. Miten kurja onkaan kuulla, että ajattelet noin itsestäsi. Kiusaaminen on varmaan vaikuttanut itsetuntoosi, mikä on täysin ymmärrettävää. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole ollut sinusta lähtöisin olevaa eikä merkki siitä, että sinussa olisi jotain niin huonoa, että sinua tulisi kohdella huonosti. Kiusaaminen on ollut kiusaajista lähtevää huonoa käytöstä, joka on kohdistettu sinuun. Sinussa ei ole ollut eikä ole vikaa – päinvastoin.

Tiedätkö, että sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi, jotta muut ihmiset tykkäisivät sinusta. Etenkään satuttamalla itseäsi, kuten henkisesti piiskaamalla itseäsi laihemmaksi, vaikka siihen ei ole edes tarvetta. Sinulla on oikeus olla juuri Sinä. Ne, jotka eivät sinun arvoasi näe eivätkä osaa kohdella sinua tavalla, jonka ansaitset, eli HYVIN ja arvostavasti, eivät sitten ansaitsekaan seuraasi.

Ymmärrän, että oman itsesi näkeminen positiivisemmassa valossa ei tapahdu tuosta noin vaan, vaikka minä tai joku muu sinulle niin sanoisi. Se vaatii aikaa ja työtä. Se, että koet pahaa oloa ja arvottomuuden tunteita, ei ole sinun syytäsi, vaan on luultavasti huonon kohtelun ja syrjinnän tulos. Ne eivät kuitenkaan määritä sinua eikä pahan olon tarvitse kestää ikuisesti. Asiat voivat muuttua. Jos voisit uskoa, että kaikki se hyvä, mitä sinulle kerron, ovat sinussa, mutta itse et niitä asioita ehkä vielä näe. Mutta tulet, toivottavasti, näkemään.

Keitä ihmisiä elämässäsi on? Perhe, sukulaisia, kaveri/-reita..? Mistä asioista löydät iloa ja nautintoa? Silloin, kun mielessä on paljon synkkiä asioita ja/tai on muuten raskas elämänvaihe, olisi hyvä tukeutua niihin ihmisiin, ketkä kokee lähellään luotettaviksi. Olisi myös tärkeää pyrkiä tekemään niitä asioita, jotka tuovat itselle mielihyvää edes hetkeksi.

Ajattelen, että sinä tarvitsisit aikuisen apua. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta. Sinäkin koet, että kasvotusten on vaikea avautua asioista. Voisiko olla helpompi kirjoittaa kirje aikuiselle tai käyttää apuna Huoli puheeksi -lomaketta: http://www.mll.fi/huolipuheeksi ? Jos omien vanhempien puoleen on vaikea kääntyä, niin koulussa terveydenhoitaja, kuraattori tai opettaja ovat aikuisia, ketkä voivat auttaa.

Täällä keskustelupalstalla on nuoria, jotka ovat epäröineet avun hakemista, mutta lopulta sitä pyytäessään ja saadessaan, ovat ottaneet ensimmäisen askeleen kohti parempaa oloa. Omasta pahasta olosta kertomisessa ei ole mitään hävettävää ja omia asioita ja huolia ei tarvitse verrata muiden huoliin. Sinulla, voinnillasi ja elämälläsi on tärkein merkitys ja siksi siihen tulee panostaa.

Jos haluat ensin harjoitella asioista puhumista, voisit soittaa meidän maksuttomaan Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Siellä saat jutella täysin nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa, jolla on aikaa ja kiinnostusta kuunnella sinua. Voit alkuun soittaa vaikka vain hiljaisen puhelun ja katsoa, rohkenisitko puhua juuri sinulle vastanneelle aikuiselle. Numerosi ei näy eikä puhelusta tule merkintää puhelinlaskuusi. Vaihtoehtoisesti voit kirjoittaa meille nettikirjeen tai tulla juttelemaan chatissa. Chat ja puhelin päivystävät tänään to 20.11. Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi klo 12-21.

Toivon kipinöitä ja rohkeutta avun hakemiseen!

Hei,

Mukavaa, kun kirjoitit uudestaan, hyvä kuulla sinusta! Kurjaa, että koet, että mikään ei ole auttanut, ei ammattilaisetkaan. Jäin miettimään tuota, kun kirjoitit, ettet näytä koskaan tunteitasi. Voin vain kuvitella, miten iso möykky sisälläsi on monenlaisia tunteita, jos niitä ei voi purkaa ulospäin. Usein käy niin, että ahdistus ja paha olo kasautuu vain isommaksi ja isommaksi möykyksi, jos sitä ei pääse purkamaan, joten lämpimästi rohkaisisin sinua kertomaan siitä. Aivan kuten nyt olet tehnyt, kun olet kirjoittanut meille jo toisen kerran! Huippua, että olet ottanut nämä ensimmäiset askeleet! Olen usein nähnyt, että nuorten paha olo on alkanut helpottaa, kun on vain uskaltanut kertoa siitä jollekin. Uskon, että myös sinun kohdallasi pahan olon on mahdollista helpottaa, toivoa on <3

Menneisyyden kokemukset voivat vaikuttaa oloosi tällä hetkellä, mutta niiden ei tarvitse määrätä loppuelämääsi. Vaikeistakin jutuista on mahdollista selvitä, annathan meidän aikuisten auttaa sinua? Pohdit viestissäsi myös sitä, että et voi olla hyvä, jos et ole hyvä esim. taidekoulussa. Kirjoitit myös edellisessä viestissä muista sinulle tapahtuneista kurjista asioista. Ymmärrän hyvin, että näiden kokemusten jälkeen ei välttämättä ole helppoa uskoa, että oikeasti olisi tärkeä ihminen. Tiedätkö, minä ajattelen kuitenkin niin, että vaikka elämä ei aina ole reilua tai kohtele hyvin, niin silti jokaisella tänne maapallolle syntyvällä ihmisellä on oma tarkoituksensa, sinä et ole syntynyt tänne sattumalta. Jokainen, joka tänne syntyy, on ihana ja arvokas – juuri sellaisena, kuin on. Vaikka tuntuu vaikealle nähdä hyviä asioita itsessä, niitä varmasti löytyy, mutta joskus on tarpeen saada muilta ihmisiltä apua, jotta jaksaa itsekin nähdä pilkahduksia itsestään hyvänä.

Ymmärrän hyvin koulupaineesi ja kurjaa, että joudut koulussa tiukille. Se, että olet päässyt taidekouluun, on myös hieno asia, kuka tahansa ei sinne pääse! Jokainen teistä oppilaista on yksilö ja jokaisella on omat vahvuutensa: sinun ei tarvitsekaan olla samanlainen kuin muut tai tehdä samanlaisia töitä kuin muut. Luota omaan kynän jälkeen, omiin pensselin vetoihin, se riittää. Mistä sinä itse nautit? Mikä sinusta itsestäsi tuntuu kauniille? Luota rohkeasti itseesi ja siihen mistä pidät. Tee asioita niin kuin itse haluat: se auttaa sinua eteenpäin.

Edellisessä viestissä jo kyselin, ketä aikuisia sinun ympärilläsi on? Olisiko joku heistä luotettavin ja mukavimman tuntuinen, jolle voisit mennä kertomaan todella siitä olosta, mikä sinulla on? Voit vaikka näyttää tämän viestiketjun hänelle, jos se auttaa kertomisessa. Myös me haluamme olla tukenasi jatkossakin. Voit kirjoittaa meille kirjeen tai chattailla kanssamme, jos se tuntuu helpommalle kuin puhuminen näin alkuun. Voit myös soittaa, jos haluat :) Voimme myös yhdessä miettiä, miten voisit kertoa ammattilaisille, mitä todella mietit ja miten toivoisit heidän auttavan sinua.

Askel askeleelta olosi voi helpottaa ja toivo voi palata. Toivon sinulle voimia hurjasti ja olethan uudestaan yhteydessä? Olemme täällä sinua varten <3

Hei!

Melkein itku pääsi kun tajusin niin samankaltaisia asioita itsessäni, pelko siitä ettei kelpaa ja ajatus, että virheet on turhia ja pahoja, on todella tuttu mullekin.

Ekaksi, sä et ole turha! Me kaikki ollaan yhtä arvokkaita ja yhtä rakastettuja, uskoit sen nyt tai et, niin se on. Kaikki kehut ei ole pelkkää säälimistä tai ”nuoleskelua” niinkuin jotkut sanoo, monissa on oikeasti totuudenpoikasta ja jos olisit oikeasti niin vihattu ja pelätty ihminen kuin kirjeestäsi sain kuvan, kehutkin olisi aika kaukana.

Haluan vaan nyt sanoa, että olisin oikeasti todella iloinen jos saisit jostain apua! Sinä kestät ihan varmasti, olet tarpeeksi riittävä ja rakastettu vaikkei siltä aina tunnukaan, kaikille meille tulee tilanteita jolloin olo on riittämätön ja vihattu, joskus se voi olla tottakin, mutta se ei kuitenkaan tapa.

Tiesitkö muuten että ihmiset näkee itsensä aina vähän vääristyneesti, kun näkee itsensä niin harvoin (peilistä, kamerasta tms) niin keskittyy aina todella kovasti yksityiskohtiin ja ns. virheisiin, mutta muut näkee sut aina sinuna. Mä esimerkiksi olen hävennyt kovasti mm. päänmuotoani, se on aika pieni ongelma monien mielestä mutta pienempänä mietin että menen isona leikkaukseen missä saan pääni muotoiltua ”paremmaksi”, niin paljon vihasin piirteitäni ja vertasin itseäni aina kaikkiin.
Olen kuitenkin oppinut että minusta ja sinusta tekee minut ja sinut juuri ne piirteet joita me saatetaan inhota, rakastaa tai pitää vaikka mitättöminä.
Kristittynä sanon että Jumala vähän niinkuin maalasi yhdelle ”ihmispohjalle” miljardeja erinäköisiä ihmisiä juurikin erinäköisten ruumiinosien ja piirteiden avulla, ole ylpeä että saat olla juuri tuollainen, Jumala ja sun läheisesi rakastaa sua juuri sellaisena kun olet, sun ei tarvitse huonontaa tai parantaa itseäsi niin että kelpaisit!
Ja Jumala kyllä kuulee pienimmänkin avunpyydön ja auttaa sitten kun on juuri sopiva hetki, sen olen minäkin elämässäni huomannut.
Elämä on jo itsessään lahja ja on lahja myös että sinne mahtuu monenlaisia hetkiä, joillakin ei ole ollut mahdollisuutta elää edes ensimmäistä hetkeäkään, ja vaikka se saattaa kuulostaa kivemmalle, ilman juuri sua maailma olisi sun läheisillesikin varmasti paljon synkempi paikka.

Tiedän erään ADHDta ”sairastavan” (mikä verbi tuohon sitten käykään), ihmisen ja mielestäni hän on ollut yksi todella älykkäitä ja ihanapiirteisempiä ihmisiä mitä olen tavannut.
Myös aspergeria sairastavat ovat mun mielestäni usein todella mielenkiintoisia ja kultaisia ihmisiä, monesti he juuri ovat niitä aidoimpia ja kivoimpia ihmisiä mitä olen nähnyt.
Älä suotta siis katso piirteitäsi halveksien, olet juuri ihana ja arvokas tuollaisena kuin olet ja haluan että uskot sen, se on yksi tosimpia asioita mitä on.

Viestistäsi kuulostaa tosiaan eräänlainen suorituskeskeisyys, pitää olla parempi, virheitä ei saa tehdä ja toiset on parempia ja arvokkaampia, minä en merkitse mitään ja olen turha.
Kaikessa ei tarvitse, eikä oikeasti voikaan olla paras se on todella kivenkova fakta, kukaan meistä ei voi onnistua miellyttämään kaikkia ja onnistumaan kaikessa, vaikka halua ja yritystä olisi toistenkin edestä.
Virheet sen sijaan on yksiö inhimillisempiä asioita elämässä, niitä ei toki tuskin kukaan halua, mutta ne on kuitenkin melkeimpä välttämättömiä. Kenenköhän lausahdus se olikaan, ”Ihminen joka ei ole tehnyt virheitä, ei ole koskaan yrittänyt mitään uutta”, tuossa selvästi tulee ilmi että kun yrittää ja tekee asioita, väkisinkin tulee ongelmia ja heikkouksia, mutta ne ei ole siellä siksi että niihin kompastuttaisiin, kun tulee virhe, sitä käytetään astinlautana joka johtaa uusiin seikkailuihin ja mahdollisuuksiin! Pitää vain uskoa itseensä, ja mä uskon suhun että säkin voit opetella luottamaan itseesi! :)

Mä tein tässä vähän aikaa sitten eräässä mulle tärkeässä harrastuksessani kokonaisen tunnin ainoastaan virheitä ja mokia, häpesin sitä kokonaiset kaksi viikkoa ja alussa itkinkin asiaa hiukan, niin noloa ja kauheaa se oli kun meni ihan sekaisin ja onnistumiset oli nollassa.
Silti, vaikka heti sen jälkeen halusin vaan kadota, vähän ajan päästä nousi se taistelutahto mikä varmasti löytyy myös sultakin. Mulle tuli halu näyttää itselleni ja toisille, että pystyn siitä parantamaan, pystyn oppimaan ne asiat ajan kanssa ja pystyn nousemaan sieltä pohjamudista kunnialla tai vähemmän kunnialla. Ainoa virhe elämässä minkä oikeasti voi tehdä, on luovuttaa.
Muut ongelmat voi toimia jopa uusina mahdollisuuksina, mutta luovuttaminen on jotain mitä ei ikinä kannata tehdä, lopussa kiitos seisoo niinkun sanotaan.

Pyydän niin kovasti että saisit puhuttua tunteistasi jollekin läheiselle aikuiselle vaikka vanhemmille tai psykologille? Sun pelkosi ja ajatuksesi, ongelmasi on todella tärkeitä ja sulla on oikeus ja mahdollisuus hankkia niihin apua! Näytä itsellesi ja meille että pystyt tekemään muutoksen tässä tilanteessa! Mä uskon suhun, oikeasti uskon, ja en nää yhtään syytä mikset säkin sitten voisi uskoa itseesi!
Tiedän miltä tuntuu kun ei uskalla tai osaa puhua asioistaan kovin hyvin ja se on vaikeaa varsinkin silloin kun oikeasti haluaisi tai tarvitsisi puhua niistä. Olisiko mitenkään mahdollista että kirjoittaisit samantapaisen kirjeen, tai tulostaisit tämän viestisi ihan suoraan, ja antaisit sen jollekin läheisellesi? Silloin sun ei tarvitsisi sanoa aluksi oikein mitään, riittää vaan kun painat sähköpostin ”lähetä” nappia tai ojennat tulostetun tekstin jollekin.
Lisäksi kerroit todella hyvin sun tunteistasi täälläkin, en siis usko että se olisi niin vaikeaa kasvokkainkaan jonkun luotettavan kanssa, kunhan totuttelet siihen ekaksi?

Paino, ulkonäkö tms ei määritä sua ihmisenä, toivon että uskot sen nyt kun sanon. En sano säälistä tällaisia asioita kenellekään, vaan sanon sen siksi koska uskon että sä pystyt näihin asioihin mitä oon tässä nyt sanonut.
Susta voi tulla ihan mitä tahansa sä haluat, kunhan opettelet luottamaan itseesi!

Sairaudetkaan ei määritä ihmistä, ne voi olla välillä pieni hidaste elämässä muttei missään nimessä este! Joillakin on todella pahoja ongelmia ja vammoja jotka vaikeuttaa elämää, mutta jos niiden kanssa opettelee elämään ja itsestään pitää huolta, sä voit elää yhtä onnellista tai jopa parempaa elämää kun muut, ADHD tai aspergerkään ei siis todellakaan vähennä sun onnellisuuttasi, kunhan et anna sen vähentää.
Esimerkiksi tämä eräs bloggaaja Pietari sairastaa jonkinlaista lihastautia tms, en ihan yksityiskohtaisesti tiedä mitä, mutta olen seurannut hänen elämäänsä netissä ja mun silmissäni se näyttää täydeltä elämältä. Siihen mahtuu rakkautta, onnea mutta myös surua ja epäonnistumisia, ja kaikki se vaikkei edes pysty välttämättä kävelemään ja hengittäminen voi olla vaikeaa. Älä säkään anna sun ongelmiesi määrittää sua, vaan määritä sä ne ja jatka eteenpäin!

Juuri sinä olet mielessäni ja rukouksissani, toivon sulle todella paljon siunausta ja voimia elämään, oot vahva ja rakastettu ihminen ja toivon että tajuaisit sen itsekin.
Jaksat kyllä, askel kerrallaan! :)

Toivon kovasti että uskot että olet juuri hyvä sellaisena kuin olet, ole armeliaampi itsellesi ja älä laita itseäsi niin tarkkaan syyniin millainen sun pitää olla ja mitä pitää tehdä. Sinä ansaitset nyt lepoa ja vähän rauhaakin, jos meidät olisi luotu kokoajan vertailemaan ja kilpailemaan kaikessa, me oltaisiin nyt koneita, joten muista välillä hengähtää ja ottaa taukoa!

Myös MLL Ylläpidon linkittämät ja neuvomat jutut kuten MLL’n puhelin- , chat- ja kirjepalvelu sekä Huoli puheeksi- lomake ovat olleet todella hyödyllisiä monille.

Kaikkea hyvää vielä sulle, never give up!