n kestä enää… Olen 15- vuotias tyttö ja autistinen 19-vuotias veljeni raivostuu koko ajan pienemmistäkin asioista ja on hyvin agressiivinen. Hän riitelee vanhempieni kanssa ja huutaa heille päivittäin sekä tappelee heidän kanssaan. Sekä valehtelee, varastaa vanhempieni ja minunkin rahoja ja käyttää ilman lupaa pankkikortteja ja selittelee omia tarinoitaan eikä suostu enää käymään koulussa tai psykologillaan. Hän viettää aikaansa [viestistä poistettu osa] asuinalueemme humalaisten vanhojen miesten kanssa, jotka ovat suoraan sanottuen aivopesseet hänet olemaan huono käytöksinen, väkivaltainen, olemaan huolehtimasta hygieniastaan ja käyttämään tupakkaa ja nyt jopa mahdollisestikin huumeita ja alkoholiakin, koska hän on muuttunut 15 vuotta täytettyään 2014 aivan kokonaan, mikä on ihan järkyttävää. Hän ei ymmärtänyt rahan arvoa ja sen käyttämisen hyötyjä kun vanhempani antoivat hänelle rahaa jotta hän ymmärtäisi miten käydä kaupassa jne. Mutta nämä paskat vanhukset olivat sanoneet et jos annat tuon, saat tämän. Eli suoraan sanottuna he tarjosivat tupakkaa hänelle vastineeksi hänen rahoistaan, eikä hän ymmärtänyt mitä oikein tapahtui. He sanoivat myös hänelle et kannattaa kiroilla, olla agressiivinen, valehdella ja pukeutua köyhästi eikä peseytyä riittävästi. Tätä jatkui kolme vuotta ennen kuin saimme tietää. Nyt hän on tähän mennessä murtanut 46-vuotiaan äitini käden kaksi kertaa ja selän kerran. Ja murtanut minunkin käsivarren kerran. Sekä rikkonut melkein kaikki kotimme huonekalut, joita olemme ostaneet uusiksi kolme kertaa. Hän näyttää usein kuuntelevan minua paremmin kuin vanhempiani vaikka sanommekin samoja asioita, esim yrittäisit peseytyä ja vaihtaa vaatteet useammin jne. Mutta nykyään minunkaan puhuminen ei näytä auttavan. Hän on siis suorittanut peruskoulun Malmin peruskoulussa ja Keskuspuiston ammattiopistossa työelämään valmentavan kurssin. Peruskoulun aikana hän sai kolme kertaa stipendin hyvästä asenteesta koulunkäyntiä kohtaan sekä kolme äidinkielen kirjastipendiä. Juuri nyt hän opiskelee mielestään turhaan Laajasalon kansanopistossa viestintää ja tietotekniikkaa. Hän haluaisi olla opiskelemassa lukiossa kuten muutkin hänen ikäisensä nuoret.Vanhempani ovat yrittäneet hänen sosiaalityöntekijöiden ja erikoislääkärin kanssa hankkia hänelle omaa erityistä asuntoa muualta, saada hänet käymään psykologilla ja opiskelemaan Laajasalon kansanopistossa ja pysymään erossa pahoista naapureistamme, mutta hän ei oikein suostu käymään koulussa tai psykologilla, käyttäytymään hyvin, huolehtimaan hygieniastaan ja vähentämään polttamista. Nämä huumausaineitakäyttävät naapurimme ovat suoraan sanottuna aivopesseet hänet kokonaan.Mutta hänessä on vielä pieni pala jäljellä hänen oikeata itseään. Hän nuorempana luki paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia romaaneja, runoja ja historiallisia tekstejä ja kuunteli myös samantyylisiä musiikkiteoksia ja katsoi vanhoja suomalaisia elokuvia. Hän oli myös hyvin kiinnostunut musiikista ja suomalaisesta politiikasta. Hän edelleenkin kiinnostunut näistä aiheista. Hänen muistinsa on erinomaisen hyvä, mutta ymmärrys kaikista asioista ei välttämättä. Hän voisi luetella kaikki Tapio Rautavaaran tekemät musiikkiteokset ja esiintymiset elokuvissa, mutta hän ei välttämättä osaa laskea, paljonko 20+10:2 on.Uskon, että hän tietää paljon enemmän suomalaisesta politiikasta ja poliitikoista enemmän kuin useimmat suomalaiset. Hän voi esimerkiksi kertoa, kuinka kansanedustaja Vesa Laukkanen piti neljänä perkkäisenä päivä yli 11 tuntia kestävän puheen, siitä miksi Suomen ei olisi pitänyt liittyä EU:hun vuonna 1994 marraskuussa. Tai mitkä ovat olleet Juice Leskisen, Katri Helenan , Kirkan tai Dannyn suosituimpia hittejä. Tai, että Sauli Niinistö sai vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiriin historian suurimman äänisaaliin, yli 35 000 ääntä. Erilaisia faktoja erilaisista asioista.Hyppäsin nyt hieman yli aiheesta, mutta halusin vain hieman kertoa kokemuksistani, koska en ole oikein kenenkään kanssa voinut puhua näistä asioista, vaikkakin hyviä ystäviä minulla on monta. Pelkään että minua alettaisiin syrjiä tai kohdella erilaisemmin.Tiedän ettei kukaan muutenkaa jaksa lukea typeriä ajatuksiani, mutta yritin silti kertoa jollekin.Vaikka perheeni onkin täysin vastakohtainen normaaliin perheeseen verrattuna, olen saanut opiskeltua jotenkin hyvin vaikkakin vähän kodin levottomuuksien vuoksi, ja saanut kavereitakin uudessa koulussa, johon vaihdoin kahdeksannella luokalla. Olen hyvin tyytyväinen koulumenestykseeni, keskiarvoni on aina ollut hyvä, nytkin se on ollut 10 neljän vuoden ajan ja toivottavasti pysyy lukion aikanakin samana. Kavereista olen kyllä kiitollinen, mutta tunnen silti itseni yksinäiseksi ja mitättömäksi, koska kukaan ei voi ymmärtää minua, ette edes te Mannerheimin Lastensuojelu Liiton Nuortennetin lasten ja nuorten chattiin vastaavat työntekijät.Vanhempani ovat kyllä todella rakastavaisia ja huolehtivaisia minua ja veljeäni kohtaan, meillä ei ole koskaan ollut puutteita tai huolenaiheita. He ovat suoraan sanottuna parhaimmat vanhemmat ikinä, eivätkä ikinä ole väkivaltaisia, vaikkakin alussa saattoikin vaikuttaa siltä. He eivät myöskään halua tapella veljeni kanssa, mutta hän hyökkää heidän kimppuun. Veljeni on myös aiheuttanut varmasti tarkoituksetta suuria summia laskuja viihdepalvelusovellNoin 5000€ euroa turhia laskuja, mikä on aiheuttanut paljon maksuongelmia vanhemmilleni, mikä on hyvin ymmärrettävää, jos keskituloiselle jää käteen nettotuloiksi yleensä 1800-2600€.Olemme yrittäneet muuttaa muualle, mutta kaupungin vuokra-asunnon saaminen on vaikeaa, kun kerran nykyinen asuntomme on hyvin likainen ja rikki veljeni käytöksen takia. Likoja ei pysty noin vain pesemään tavallisilla pesuaineilla vaan tarvittaisiin jyreät ammattilaisten käyttämiä siivouslaitteita,- ja aineita. Rikki menneet asuntomme osat eivät sinänsä ole ongelma, koska niiden korjauksista on jo maksettu.En ole kovin tunteellinen, mutta tottakai tällaiset kokemukset vaikuttavat nuoren kehittyvän ihmisen psyykkiseen terveyteen.
Kiitos, hienoa että kirjoitit meille. Olet kirjoittanut rohkeasti ja avoimesti huolistasi – niistä ei ole aina kovinkaan helppoa kirjoittaa tai puhua.
Kotiolosi kuulostavat kuormittavilta. Kannat selvästi huolta veljestäsi sekä vanhemmistasi ja se on hyvin ymmärrettävää, sillä ovathan he läheisiä sinulle. Mainitsit, että veljelläsi on joitakin hoitokontakteja mm. lääkäri ja sosiaalityöntekijä eli veljesi saa ammattiapua. Ymmärrän, että se ei sinun huoltasi sisaruksena helpota, mutta he varmasti tekevät parhaansa auttaakseen veljeäsi. Ymmärsin, että veljesi ei tällä hetkellä ole kovinkaan vastaanottavainen avun suhteen, mutta on tärkeätä, että tukiverkostot ovat olemassa ja häntä säännöllisesti kannustetaan mm. psykologin tapaamisiin. On hyvin mahdollista, että veljesi jonain päivänä itse haluaa tilanteeseensa muutosta ja silloin on hyvä, että ammattilaiskontaktit ovat jo valmiiksi olemassa.
Mielestäni vanhempiesi tehtävä olisi myös keskustella veljesi kanssa siitä, että millä säännöillä hän voi asua teidän kanssanne. Koska veljesi on jo täysi-ikäinen, ei vanhemmillasi ole velvollisuutta pitää hänestä huolta, mutta ymmärrän hyvin, etteivät he halua ajaa häntä pois kotoa. Mutta tämä on sellainen keskustelu, joka vanhempiesi olisi käytävä veljesi kanssa – ei sinun.
Veljesi tilanne on toki huolestuttava, mutta minulla herää huoli myös sinusta! Sinulla pitäisi olla joku turvallinen ja lämminhenkinen paikka, jossa voit hengähtää, olla oma itsesi ja jakaa vapaasti omia ajatuksiasi muille. Olen iloinen, että sinulla on vanhempiisi hyvät välit, mutta kerrotkohan näistä ajatuksistasi heille? Joskus lapset pelkäävät kuormittavansa vanhempiaan, jos kertovat omista huolistaan. Kirjoittamasi perusteella uskon, että vanhempasi mielellään kuulisivat sinun mietteistäsi ja ajatuksistasi. Ajattelen, että sinun olisi hyvä päästä puhumaan mieltä painavista asioista myös jollekin luotettavalle aikuiselle esim. koulukuraattorille. Vaikka kirjoitit, ettei kukaan koskaan voi ymmärtää sinua ja niinhän se on, että jos joku ei ole kokenut täysin samaa kuin sinä ei hän voi täysin tilannettasi ymmärtää, mutta kuraattorit ja koulupsykologit ovat koulutettuja ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymisiä ja ymmärtävät niiden vaikutukset. Toivon, että koulujen taas alkaessa menisit tapaamaan koulusi terveydenhoitajaa tai kuraattoria. Mikäli sinusta tuntuu, ettet jaksa odottaa koulujen alkuun voit myös varata ajan oman kuntasi terveysaseman psykiatriselta sairaanhoitajalta.
Toivon, että jaksat uskoa tulevaisuuteen ja haet apua. Olet käynyt läpi monia vaikeita ja hankalia tilanteita. Meillä kaikilla on oma jaksamiskykymme, ja ennen uupumista tulisi vastoinkäymisistä saada palautua niin, että elämän haasteita voi jälleen ottaa vahvana vastaan. Ole edelleen rohkea – pyydä apua, sillä sinun ei tarvitse selvitä yksin.
Voit aina kirjoittaa meidän kirjepalveluun, tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen p. 116 111, jolloin voimme keskustella lisää asioistasi.
Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä