Satuinpa onneksi löytämään tämän sivuston sopivaan aikaan. Olen nimittäin ns. riidoissa yhden parhaimman ystäväni kanssa, iältään -98 tyttö ja ystävä samanikäinen. Kaikki alkoi ilmeisesti minusta; kaveri tympääntyi käytökseeni ja siihen kuinka ’täydellinen’ perhe minulla on. Ja näin, hän kirjoitti asiasta nettiin omaan blogiinsa, onneksi kertomatta nimeäni. Mutta huhhuh mitä tekstiä sieltä tuli, hän haukku iminut ja perheeni pystyyn. Kyseisellä ystävälläni on itsellään ongelmia oman perheensä kanssa kun molemmat on töissä melkein koko ajan eivätkä vietä aikaa hänen kanssaan –> näin hän jaa vellomaan asioita itsekseen eikä kerro niistä muille, poikkeuksena blogi jota hän ei linkkaa kellekkään.
Hän koki pientä ahdistusta jo ala-asteella, mutta nyt tilanne on pahentunut. Mutta hän ei siltikään suostu puhumaan asiasta koulun terkkarille tai muille jotka oikeasti osaisivat auttaa. Näinpä hän päätyi haukkumaan myös minut; kuinka ns. en tiedä ollenkaan miltä hänestä tuntuu, millaista on olla kovan paineen alla. Kirjoittaen vielä, etten 100% varmuudella olisi muka kokenut traumaattisia kokemuksia. Ja sitähän minä olen kokenut, mutta en minä niitä hänelle kerro; vastauksena tulee jotain pienimuotoista kuten ’on kamalaa’ ja sitte keskutelu kääntyy siihen kuinka verrataan minun tilannnetta hänen tilanteeseen, kuinka ”hyvin” asiat mulla on.
Ei se niin mene. Hän menee haukkumaan puuta heinää minusta ja kun luen artikkelin läpi, huomaan kuinka yli puolet siitä ei ole totta. Ja tämä jos mikä tuo minulle lisää henkistä kuormitusta ja ahdistusta jota jo ennestään on. Oma äitini kärsii keskivaikeasta masennuksesta ja kaveri väittää sen olevan ohimenevää. Pah.
Voisi sanoa että olen pienessä pinteessä tämän tilanteen kanssa, ja jos mitä, ystäväni kaipaisi kipeästi apua. Olemme olleet yli 6v. ystäviä mutta nyt en enää osaa kertoa mitä hänen päässä liikkuu, ja mitä kaikkea hän minusta on alkanu puhua.
Kuullostaa ehkä siltä että nyt minä haukun ystävääni, mutta en todellakaan haluaisi tehdä sitä, en missään nimessä. En vain itse enää tiedä mitä tehdä! Hän ei vastaanota apua ja sitten valitetaan kuinka kukaan ei kuuntele. Onko mitään tehtävissä, miten voisin mahdollisesti auttaa ystävääni? Kiitos etukäteen (:
Moi.
Olet todella kultainen, kun haluat auttaa ystävääsi :) Et hauku ystävääsi, vaan ilmaiset huolesi hänen käytöksestään. Ystävälle voi olla tukena ja lohduttaa häntä, mutta ketään ei voi varsinaisesti ”pakottaa” hakemaan apua. Lähtisikö hän puhumaan terkkarille tai psykologille, jos menisit hänen kanssaan? Voit sanoa hänelle napakasti, että kävisitte ainakin kokeilemassa, ja pääseehän sieltä pois jos tuntuu pahalta. Voit myös kuunnella häntä ja olla hänen tukenaan. Ystäväsi on silti kohdellut sinua väärin, eikä hän saa kiusata sinua. Jos hän jatkaa haukkumistasi, voit kertoa hänelle rehellisesti mitä mieltä siitä olet.
Tsemppiä! :)
Hei!
Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa.Jouduin hakemaan ystävälleni apua, aluksi hänen luvallaan, mutta loppujen lopuksi jouduin kertomaan asioista vasten hänen tahtoaan. Jos joudut kertomaan kaverisi asioista aikuiselle, olet tosi rohkea. Kaverisi voi suuttua aluksi, mutta kyllä hän jossain vaiheessa ymmärtää että haluat vain hänelle parasta. Ole kaverisi tukena, mutta älä kuormita sillä itseäsi liikaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos kaverisi tilanne alkaa ahdistamaan sinua liikaa, sinun kannattaa puhua asiasta jolekkin. Se helpottaa oloasi. Kun kerroin äsken omasta kokemuksestani voin lisätä siihen vielä, että ystäväni sai apua ja olemme edelleen parhaita ystäviä. Kaverisi kyllä välittää sinusta. Se että hän haukkuu sinua blogissaan on ehkä viesti siitä, että hän on epätoivoinen ja tarvitsee apua. Muista että olet jo nyt todella reipas ja rohkea. Asiat kyllä järjestyvät