Olen kyllästynyt siihen, että olen erittäin ujo, kukaan ei pidä minusta koska en puhu ikinä mitään ellei minulta kysytä jotain. Olen myös todella RUMA tiedän että kukaan poika ei ikinä kiinnostusi minusta. Eikä minulla aole mitään mahdollisuuksia keheenkään poikaan. Itsevarmuuteni on nollassa. Mitä voin tehdä kaikelle tälle?
Minäkin olen kyllästynyt siihen, että olen tosi ujo. Kun aloitin lukion, päätin, että viittailen tosi paljon ja tutustun uusiin ihmisiin, mutta kuinkas kävikään? Ujous voitti, en tutustunut kehenkään enkä viittaillut ekana vuonna.
Itsevarmuuteni ja myös itsetuntoni oli nollassa, koska olin ainoa lihava tyttö meidän luokasta. Pidin itseäni lihavuuden takia todella rumana. Minua myös kiusattiin lukiossa, päälleni heiteltiin nuppi- ja hakaneuloja, roskia ja kaikkea muuta. Minulle naureskeltiin ja haukuttiin. Minua pidettiin varmasti melko outona, koska olin vain yhden hyvän ystäväni kanssa, enkä koskaan puhunut ensimmäisenä vuonna kellekkään. Mutta oikeasti minulla vain oli liian paksu muuri ympärilläni. Minua pelotti, että minut heti leimataan joksikin.
Kaikki ujouteni juontaa ala-aste ajoilta, kun minun luokkalla olleet pojat olivat hyvin ilkeitä tytöille. He haukkuivat kaikkia läskeiksi ja tyhmiksi, nauroivat aina, jos vastattiin väärin opettajan esittämään kysymykseen ja mollattiin muutenkin.
Mutta sitten tuli lukion esimmäinen kesäloma. Päätin ennen sen alkua, että aloitan armottoman laihdutuskuurin ja menen hoikkana kouluun. Pidin itseäni todella lihavana, ja uskon nyt, että näin itseni paljon suurempana, kuin oikeasti olin. Minusta tuntui aina, että pojat kiinnostuvat vain kavereistani ja muista tytöistä, mutta eivät minusta. Se on kurja tunne. Kyllä minusta vielä välilläkin tuntuu siltä. Mutta uskon kyllä, että kaikille on se joku varattuna.
Mutta sinulle haluain sanoa, että maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka pitävät sinusta! Minäkään en puhunut kenellekkään, ellei minulta kysytty jotain, mutta en usko, että kukaan sen takia ei olisi minusta pitänyt.
Enkä usko myös sitäkään, että olet TODELLA RUMA. Nykypäivänä maailma on luonut kovat paineet ulkonäöstä tytöille. Pitäisi hipoa jo anoreksian rajoja, että olisi vartaloltaan kaunis. Ei saisi olla finnin finniä kasvoilla, jotta olisi kasvoiltaan kaunis. Mutta entäpä sisäinen kauneus? Minusta se on paljon tärkeämpää. Sisäinen kauneus näkyy ulos. Sellaiset ihmiset, jotka kuvittelevat pärjäävänsä ulkonäöllään ja käyttäytyvät kuin.. tiedät kyllä mitkä, eivät oikeasti tule pärjäämään elämässään.
Sinulla on varmasti mahdollisuuksia saada poikaystävä. Se vain joskus tuntuu siltä, ettei kukaan kiinnitä huomiota. Mutta usko pois, varmasti sinä tulet saamaan ihanan miehen rinnallesi.
Ehkäpä sinun kannattaisi miettiä hyviä puolia itsestäsi. Missä olet hyvä? Mistä pidät ulkonäöstäsi? Ehkäpä silmistä, kivasta hymystä, hiuksista? Jokaisella meillä on hyviä puolia. Aluksi niitä tuntuu tyhmältä miettiä, mutta se oikeasti auttaa, kun huomaa, että hyviäkin puolia on. Voisit myös kysyä ystäviltäsi, mistä he sinusta pitävät, tai myös vanhemmiltasi tai sisaruksilta.
Toivottavasti saat kohotettua itsevarmuuttasi. Iso hali!:)
Mulla on vähän samantyyppinen olo, mutta vielä vähän voimakkaampi. Näin jo yhden unen missä kaikki koulussa sanoi suoraan vihaavansa minua, jopa ne harvat kaverit. En osaa auttaa.
Itse en päällimmäisenä mieti ulkonäköä vaan haluan menestyä.
Moni menestynyt ihminen ei ole sieltä aivan kauniimmasta päästä.
Ja eikö sitä sanota että,
kauneus on katsojan silmissä.
Ootko ihan minkä ikänen ? koska yleensä just siinä ala aste – ylä aste aikoihin pojat tahtoo aina semmosia isorunkoisia tyttöjä jotta voivat kertoa kaikille kuinka söpön kanssa seurustelee.. mut sen perus koulun jälkee pojatkin alkaa tajuta et ei sillö ulko näöllä oo mitää merkitystä(paitsi tietenki jotku pleijerit ) niin kyllä se oikea poika sieltä tulee :)