Kerron yhden koulu tapauksen josta sain traumat:
Menin koulun jälkeen vessaan. Juuri kun olin tulossa vessasta mun luokanope koputti vessan oveen. Se sano että mun pitäis tulla pois vessasta. Säikähdin todella paljon sillä pelkäsin sitä opea. Ajattelin kaikkee mitä se vois tehdä mulle jos tuun ulos vessasta. Se yritti avata sitä ovea jollain mutta ei onnistunut. Olin siellä vessassa sitten yli puolituntia sillä aikaa kun ope vaani mua ovella. Sitten se soitti mun äidille ja onneks äiti sitten tuli hakemaan mut.
Sitä seuraavana päivänä tapahtui jotain PALJON kauheampaa.
Oli tavallinen hissan tunti ja tein tehtäviä. Opettaja tuli luokseni ja sanoi että mennään keskustelemaan eilisestä rehtorin(!) kanssa. Kieltäydyin. Ope yritti suostutella mutta en halunnut.
Ja sitten se tapahtui.
Ope lähti luokasta ja tuli luokkaan reksin kanssa. Koko luokka käänty kattomaan mua. Reksi ja ope irrotti mut väkisin pulpetista ja tuolista. Sitten ne raahas ja kanto mut väkisin pois luokasta. Ja koko luokka katto mua. Itkin. Kun ope ja reksi oli saanut mut pois luokasta ne raahas mut viereiseen tyhjään luokkaan. Itkin ja vapisin enkä pystynyt tekemään mitään. Reksi piti puhuttelun siitä että olin mennyt vessaan.
Kaikki tämä sen takia että olin mennyt vessaan!!!
Aina kun mieleeni tulee tämä niin mua alkaa sattua oikeesti vatsaan ja alan itkemään. Ope nolas mut koko luokan edessä. En enää uskalla mennä koulussa vessaan ja jos ope tulee mun pulpetin luo niin oon ihan paniikissa.
SAAKO OPETTAJA VÄKISIN POISTAA OPPILAAN TUNNILTA TUOLLAISEN SYYN TAKIA? MITÄ MUN PITÄIS TEHDÄ??
Hei!
Kiitos viestistäsi!
Kylläpä syntyi soppa yhdestä vessaan menemisestä! Kuulostaa siltä, että opettaja ja rehtori eivät ole yhtään ymmärtäneet mitä tapahtui ja miten sinä olet kokenut tilanteen. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että saisit purkaa ja käsitellä asian ja että kaikki osapuolet ymmärtäisivät mitä tapahtui.
Kun ihminen kokee jotain pelottavaa, niin silloin se reagoi joko pakenemalla, taistelemalla tai sitten jähmettymällä. Emme voi vaikuttaa noihin reaktioihin ja ne ovat meillä hermostossa luonnostaan. Kuulostaa siltä, että olet jähmettynyt. Voimme oppia käsittelemään pelkäämiämme asioita, jotta ne eivät pelota enää niin paljon ja sen myötä erilaiset reaktiotkin vähenee tai pienenee. Kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, niin olisi tärkeää, että pääsisit puhumaan jonkun turvallisen ihmisen kanssa siitä mitä sinulle tapahtui siellä vessassa. Se mitä sinulle tapahtui tuntui varmasti aivan kamalalta, mutta et ole yksin ja sinun ei tarvitse jäädä yksin.
Kenelle voisit puhua ensin? Voisitko aloittaa äidistä tai koulukuraattorista. Viestistäsi ilmeni hyvin mitä tapahtui ja miten koit, ettet voi tehdä yhtään mitään. Joten voisit näyttää kirjoittamasi viestin äidillesi, kuraattorille ja sitten jopa myös rehtorille ja opettajalle. Voisit printata sen ja kirjoittaa yläreunaan vaikka, että “Näin minä koin tilanteen. Minua pelotti niin paljon, että menin lukkoon.” Miltä tämä kuulostaisi? Näin puhumisen aloittaminen voisi helpottua.
Sitten elämässä tapahtuu kaikenlaisia väärinymmärryksiä. Niistä voi päästä yli, niistä voi myös oppia ja usko tai älä niille voi joskus myöhemmin jopa nauraa. Toisten ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen kehittyy myös sitä treenaamalla eli puhuminen ja sitten myös toisten kuunteleminen on taito, joka kehittyy. Kun joskus menee lukkoon ja ei pysty sanomaan sanaakaan, niin voi tulla väärinymmärretyksi, kun kenenkään ajatuksiin ja tunnetiloihin ei voi ulkopuolelta nähdä. Olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla. Sitten, kun tunnistaa itsessään sen, että saattaa näin reagoida ja jos lähipiiri tietää siitä, niin silloin kaikki tietää, että mistä saattaa olla kysymys.
Olet ottanut jo rohkean askeleen, kun kirjoitit meille. Jatka samaan malliin, että saat asiaan selvyyden.
Rohkeutta toivottaa
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Mun mielestä ei sais ope tehdä totta kuka tulee 11v ja sanoo pitää tulla pois vesasta. Ja siten laitaa rehtorin puheille.