Mä oon kyllästyny elämään. Oon vakavasti masentunu ja se on diaknosoitu. Olin tos pari päivää si yli kuulaude osastolla. Mut se ei auttanu mua yhtää. Lääkkeet ei auta. Puhuminen ei auta. [osa tekstistä poistettu] Kukaan ei tajuu kui paha olo mulla on. Kukaan ei ymmärrä [osa tekstistä poistettu]…. miks mikään ei auta? Itken joka ilta itteni uneen koska en haluu enäö herätä tänne helvettiin!! Mitä mu pitäs tehä?
Itken taas… [osa tekstistä poistettu] Oon niin kylläatyny tähä kaikkeen paskaa… mua ahdistaa koko aja ja mua turhauttaa ku mikään ei auta. Ei mikään
Auttakaa mua. Mitä mun pitäs tehä? [osa tekstistä poistettu] Haluun vaan et joku ymmärtäis mua. Haluun et joku tukis mua… kaikki on hylänny mut… oon iha yksi. Ei täl elämäl oo mitään mulle annettavana…. pliis mä pyydän auttakaa mua….
Hei sinä arvokas nuori,
kunpa voisin halata sinua tiukasti juuri nyt! Kirjoitat todella vakavista asioista ja huoli sinusta on iso. Olen pahoillani, että olet jo pitkään voinut huonosti. Nyt haluaisinkin lähettää sinulle sylillisen toivoa ja uskoa parempaan tulevaan! Nimittäin vaikka nyt sinulla on epätoivoinen olo ja synkkyydelle ei tunnu näkyvän loppua, niin minä uskon ja monen nuoren selviytymistarinan kuulleena TIEDÄN, että Sinäkin voit selvitä ja tuntea vielä onnea ja iloa ja kiitollisuutta siitä, että jaksoit uskoa ja elää. Me täällä välitämme ja haluan uskoa, että sinun lähelläsikin on ihmisiä, ketkä välittävät ja haluaisivat tukea sinua.
Olet saanut apua jo vastaan, mutta et koe sitä riittäväksi. Nyt en tiedä kuinka kauan olet saanut ammattiapua osastojakson lisäksi? Siksi mietin asiaa, koska monesti hoito ja lääkityskään eivät heti paranna oloa huomattavasti, vaan paranemiseen tarvitaan aikaa. Se voi tuntua nyt todella turhauttavalta, mutta kun etenee hetken ja päivän kerrallaan ja yrittää, jopa pakottaa, itsensä löytämään niitä syitä, miksi jaksaa vielä, niin pikku hiljaa hetkestä ja päivästä selviäminen ei enää tunnu yhtä raskaalta. Syyt jaksaa voivat olla hyvin pieniäkin. Lopulta elämä ei ole enää pelkkää selviytymistä, vaan oikeasti hyviä hetkiä alkaa tulla ja synkkyyden tilalle alkaa tulla ensin harmaan sävyjä ja lopulta värejä.
Voisitko ajatella, että sairautesi, masennus, saa sinut ajattelemaan kuolemaa ja estää sinua näkemästä eteenpäin? Se ei ole kuitenkaan totta, että olosi ei voisi muuttua ja et voisi parantua. Se ei ole totta, ettäkö sinun tulisi turvautua lopulliseen ratkaisuun. Elämäsi on ainutlaatuisen arvokas ja elämällä on aivan varmasti sinulle annettavana ihania hetkiä, kokemuksia ja ihmisiä!
Kannustan sinua siis kääntymään niiden ihmisten ja ammattilaisten puoleen, keitä lähelläsi on. Tukeutumaan heihin. Sen lisäksi toivon, että tukeudut myös muihin auttaviin tahoihin. Voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella nimettömänä, luottamuksella ja ilmaiseksi. Numerosi ei näy vastaajalle. Tai voit kirjoittaa tänne palstalle, nettikirjepalveluun tai chattiin. Kaikki nämä palvelut ovat sinua varten ja näistä ainakin saat tukea ja ymmärrystä! Anna itsellesi ja elämälle mahdollisuus!
Iso, ISO halaus Sinulle!!
